Pohdin kateutta.
Kuinka usein siinä onkaan kyse siitä, että henkilö kokee muiden kadehtivan jotain sellaista, mikä on hänelle itselleen tärkeää, vaikka nämä toiset eivät tosiasiassa edes ole kateellisia? Toiset eivät kenties edes pidä tätä kateuden kohteeksi sanottua asiaa edes erityisen tärkeänä.
Tämä tuli mieleeni siitä, kun seurasin erästä henkilöä jonkin aikaa täällä FB:ssä ja hän useampaan kertaan paheksui toisten kateutta rikkaita kohtaan. Minun on jotenkin hankala samaistua tällaisiin syytöksiin. (Kyseinen henkilö itse haluaisi tulla rikkaaksi ja häntä jo valmiiksi ärsyttää toisten kateus.)
Oman käsitykseni perusteella hyvässä sisioekonomisessa asemassa olevia ei ehkä niinkään kadehtita kuin arvostetaan, ujostellaan ja kenties jopa hiukan pelätäänkin. Ja ainakin niin, että arvostus ja ujostelu ovat kateutta hallitsevampia ilmenemismuotoja erilaisuudelle.
---
Julkaistu alun perin FB:ssä 23.10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti