Olen tässä viime aikoina pohdiskellut mm. sitä, että miksi ihmeessä, kun puhumme yksilönvapauksista kotimaassamme, puhumme niistä lähes yksinomaan ARVOkysymyksinä. Vastaavasti yksilönvapauden ankea tilanne esim. Kiinassa kertoo aina poliittisten vapauksien tilanteesta.
Kyse ei ole mielestäni yksinomaan siitä, että olemme Kiinaa lukuisia maileja edellä näissä kysymyksissä. Uskon, että kyse on enemmälti siitä, että mm. seksuaalivähemmistöjen tasavertaisuus lain edessä tai naisen oikeus omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa on haluttu jollain muotoa rajata ´valmiin´ poliittisen todellisuuden ulkopuolelle - joksikin sellaiseksi, johon esim. puolueiden ei tarvitse ottaa puolueena kantaan. Näitä asioitahan on totuttu pitämään eduskunnassa kansanedustajien ns. omantunnonkysymyksinä. Ne ovat jotain ´kovan´ politiikanteon ulkopuolella olevaa, tsori vaan, lipertelyä. Siltä vaikuttaa - siis se, millaisena näitä asioita pidetään ja millaisia sanoja niille annetaan.
Ja sitten tosiaan samasta poliitisesta aatteesta ja näkökulmasta käsin katseltuna mm. Kiinan tai Venäjän ihmisoikeusrikokset ovat merkittäviä poliittisia puutteita kyseisissä yhteiskunnissa.
Hivenen hämmentävää joo, mutta toisaalta sanathan ovat tunnetusti valtaa - ne vaikuttavat kenties meidänkin ajatteluumme. "Nuo nyt ovat vain tuollaisia ´mielipidekysymyksiä´"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti