Suomen Pisa-pudotuksesta

Suomen Pisa-pudotuksesta pari asiaa.

1. Sijoitus on kuitenkin ihan hyvä. Monessa 5.-6. Ei paha.

2. Suunta on huono, vaikka sijoituksissa onkin kyse suhteellisesta asemasta, jolloin joku voi nousta ilman, että toinen sinänsä heikkenee. (Taisi ne Suomen pisteetkin olla laskussa.)

3. Mutta ne syyt - monenlaista ehdotusta on kuultu. Yleensä ainakin mediassa nousee esille, että kullakin esittelijällä olisi yksi tai ehkä kaksi syytä. Kyseessä lienee tällaista monimutkaisempi ilmiö.

4. Tuohon "niillä on älypuhelimet ja kaikkea" suhtaudun kyllä kovin varauksellisesti. Siinä haiskahtaa mielestäni varsin vahvasti se, että henkilöt, joiden lapsuudessa ei vastaavia ollut, pitävät näitä uusia hapatuksia syynä vähän kaikkeen. 50-luvulla se oli rock, 60-luvulla Beatles ja omassa nuoruudessani varoitettiin roolipelaamisen vaaroista :)

5. Jos halutaan analysoida syitä monipuolisemmin, niin tarkasteluun tulee ottaa ainakin yhteiskunta kokonaisuutena ja erikseen koulumaailma.

6. Itselläni on hieman taipumus pohtia sitä, että onko useat Aasian maat sellaisessa tilanteessa, jossa Suomikin kenties aiemmin oli: ahkera kouluttautuminen nähtiin keinona vanhempia parempaan yhteiskunnallisen menestymiseen. Suomessahan tämä ei enää päde. Ja se ei välttämättä ole kokonaan huono juttu. Osaamme arvostaa muitakin asioita, esim. niitä kuuluisia pehmeitä arvoja. Ratkaisu tuskin on se, että kaikki nuoret rankametsään, -kele! Ja joo, voisihan tätä lähteä laajentamaan vaikka mihin postmoderniin suuntaan elämän pirstaloitumisesta ja siitä, että koulutus on vain yksi osa modernia identiteettiä. Nämä linjat ovat kuitenkin melko laajoja, jos halutaan keskittyä yksittäisiin Pisa-testeihin.

7. Mutta sitten on tietysti se, mitä on tapahtunut kouluissa. Olen sen verran rakenneihminen, etten usko, että kaikki on pelkkää psykologiaa ja asennetta. Myös rakenteilla on iso rooli, ja niissä vastaavasti niillä kuuluisilla resursseilla elikkäs mm. rahoituksella. Tässä mielessä olen siis samaa mieltä kuin vuoden opettaja: jos koko ajan leikataan, niin ei ole ihme, että se jossain näkyy. Peruskoulussa ratkaisevaa lienee ollut mm. erityisopetuksen ja koulunkäyntiavustajien vähentäminen. Tällöin yhä useammassa luokassa on niitä, jotka tarvitsisivat normaalia luokkaa enemmän henkilökohtaista tukea ja samalla koko ryhmä kärsii helposti, kun opetuksessa kuitenkin yritetään huomioida koko sakki, porukka, posse.

Olisiko näissä ajatuksissa jotain alkua ja itua? Ituhippi.