Mitä Saarelan tapaus kertoo suomalaisista?

Tapaus Sini Saarela on nostattanut paljon tunteita ja keskustelua. Pohdin tässä sitä, mitä tämä keskustelu kertoo suomalaisista.

Ensinnäkin Saarelan tapa ajaa asiaansa on herättänyt paljon vastalauseita. Tuntuu, että ainakin somen tuomio Saarelaa kohtaan on ollut varsin jyrkkä. Kun arvioidaan Saarelan tekoja, on mielestäni ensiarvoisen tärkeää erottaa ainakin tavoite sekä keinot ja niiden aste. Tavoite lienee selkeä: yritys kiinnittää huomio Arktiksella käynnistyvään öljyporaukseen sekä siihen, millainen riski se on alueen luonnolle. Keinoiksi Greenpeace ja Saarela valitsivat kansalaistottelemattomuuden eli he olivat valmiit rikkomaan yleisiä sovinnaisuuksia sekä tarvittaessa myös lainsäädäntöä. Tosin niin, että he korostivat toimissaan väkivallattomuutta.

Tuntuu siltä, että valtaosa tyrmää Saarelan toimet yksin siksi, että he eivät jää hänen tavoitteitaan. Tämä on mielestäni tämän tapauksen huolestuttavin piirre: moni kokee, että ympäristöasiat eivät ole sellaisia, joiden suhteen tulisi tehdä mitään tämänkaltaista. Väitteeni nimittäin on, että jokainen on valmis hyväksymään kansalaistottelemattomuuden - kunhan sen motiivina oleva asia on riittävän tärkeä.

Vahvin tyrmäys Saarelan toimiin tuntuu tulevan porvarileiristä. Tämä ei sinällään yllätä, sillä kuten olen aiemminkin kirjoittanut, oikeistoa eräänä yhdistävänä piirteenä voinee pitää vallitsevien olojen ylläpitoa (sen ohella, että oikeisto korostaa ihmisten välisissä eroissa ´luonnollisia´ eroja, kuten säätyjä tai kansallisuuksia). Tällöin tulee harvemmin tarvetta haastaa yhteiskuntaa laittomuuksilla ja tämä selittänee sitä varmuutta, jolla moni porvarillisia aatteita kumartava tuomitsee Saarelan ohella mm. kiakkovieraat.

Porvareille voisi kuitenkin heittää esimerkiksi sellaisen kysymyksen, että mites Suomen itsenäistymisen ajan jääkärit - kunnioitatko heitä ja eivätkö he hankkineet sotilaskoulutuksensa tarkoituksenaan aloittaa sota laillista keisarinvaltaa vastaa? Huvittavimmillaan tämä Saarelan vastaisuus on näkynyt siinä, että jopa he, jotka ovat suhtautuneet aiemmin vähintään kriittisesti Venäjään, vetosivat nyt nimenomaan Venäjän oikeusjärjestykseen paheksuessaan Saarelan toimia.

Kansalaistottelemattomuudesta vielä sen verran, että siihenhän åäädytään silloin, jos joko muita keinoja ei yksinkertaisesti ole tai niihin ei uskota. Edellinen pätee lähinnä totalitaarisiin yhteiskuntiin ja jälkimmäinen on mahdollista myös demokratiassa - ja kieltämättä ympäristöasioiden edistyminen poliittisissa järjestelmissä, varsinkaan kansainvälisesti, eivät ole olleet kovinkaan rohkaisevia. Näin nätisti sanottuna. Lisäksi on tosiaan syytä muistaa se, että kansalaistottelemattomuudellakin on useita asteita - ja Greenpeace sulki väkivallan toimiensa ulkopuolelle. Tätäkään eroa ei tunnut aivan kaikki Saarelan tuomitsevat muistavan.

Jos mietitään sitä, onko Saarela onnistunut tavoitteissaan, niin jo tässä vaiheessa voidaan todeta ainakin se, että asialle on tullut huomattavan paljon julkisuutta. Iso osa tästä julkisuudesta on kohdistunut Saarelaan ja muihin aktivisteihin, mutta on Arktis ja siellä tapahtuva öljynporauskin saanut julkisuudesta ison osan. Usea some-aktivisti kiistää luonnollisesti tämänkin - että ainakaan heidän tietämyksensä olisi lisääntynyt lainkaan Arkitksesta, hehän tietävät jo kaiken (ainakin jälkikäteen). Mutta jos mietitään yleistä näkemystä, niin jo pelkkä käsite Arktis taisi olla muillekin kuin minulle jossain niin syvällä muistin sopukoissa, että käsitettä pystyi pitämään uutena. Sama koskee sitä, kuinka moni on edes pystynyt olemaan huolissaan Arktiksella tapahtuvasta öljynporauksesta. Väitän, että tietoisuus tästä on kasvanut merkittävästi.

Se, millaisia pitkäkestoisia vaikutuksia tällä tapahtumalla on, jää myöhempien aikojen arvioitavaksi. Ennuste tuskin on kovin hyvä: sen verran heikosti Venäjällä on perinnettä kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen tai ympäristöasioista huolehtimiseen (ilman ulkopuolista painostusta ja/tai tukea).

Kuten sanottua, tapaus on siinä määrin surullinen, että se on kertonut melko surullista viestiä äänekkään osan suomalaisten arvotuksia ympäristöasioiden suhteen. Tämä hämmästyttää minua. Ymmärrän sen, että läheskään kaikki meistä ei ole valmiita laittamaan itseään likoon Saarelan keinoin, mutta mistä tämä kaikki suoranainen vastustus ympäristönsuojelua kohtaan. Eikö pelkkä välinpitämättömyys riittäisi? Mitä ympäristönsuojelu uhkaa, mikä siinä pelottaa? Toivottavasti hiljainen enemmistö suomalaisia olisi muuttamassa ajatteluaan, kaikessa hiljaisuudessa.

---

Ps. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan: Saarelakinhan on saanut ulkomailla huomattavia tukijoita valittu Britanniassa vuoden merkittävimpien henkilöiden joukkoon.