Sanovat, että vuosi vaihtuu. Joten lienee ihan mahdollista pohtia mennyttä vuotta sekä katsoa hieman epämääräiseen tulevaisuuteenkin. Jos katson kulunutta vuottani kokonaisuutena, niin sitä voisi kuvailla yhtäältä varsin lapsikeskeiseksi ja toisaalta sellaiseksi, jossa oli vanhat, tutut arjen elementit jämäkästi paikoillaan.
Lapseni eleli kuluneena vuonna 2013 ikävuodet puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen. Tuohon ikähaarukkaan mahtuu jos jonkinlaista uutta, muutosta ja kehitystä. Merkittävimpinä juttuina vuorovaikutuksen sekä sanojen ja merkitysten ymmärryksen kehittyminen. Tätä kehitystä on ollut ilo ja suorastaan etuoikeus elää mukana. Ja mikä kenties parasta, lapseni on ollut perustyytyväinen tapaus, jota ei ole suuremmat vastoinkäymiset kohdanneet. Enkä oikeastaan tiedä, osaanko kaivata juuri mitään ajalta ennen omaa lasta. Enpä kai. Ajasta oli pulaa jo silloin.
Ja siinäpä se yksi peruselementti vaikuttaakin olevan: iänikuinen kiireen tuntu. Tuntuu, että koko ajan on enemmän puuhaa kuin aikaa sen tekemiseen. Eikä sen tunteen kanssa osaa aina olla aivan letkeäkään. Vetää ajoittain hapoille saakka. Tosin töiden osalta on se hyvä puoli, että useassa suhteessa oma "paketti" on sellaisessa kunnossa, ettei suurempia vispauksia enää periaatteessa välttämättä tarvitsisi - joskin sitten toisaalta niitä "rojekteja" tuntuu silti aina jostain siunaantuvan.
Nytkin kuluneella syyskaudella eka jakso meni vielä loisteliaasti. Silloin ei tullut nysväiltyä mitään kummallisempaa uutta. Mutta sitten tulikin tiukka puolentoista jakson putki: pakostakin aivan uuden kurssin suunnittelu, innostuminen raapimaan yksi kurssi sähköiseen muotoon sekä heti putkeen kirjanvaihdoksen inspiroimana yhden kurssin kokonaisvaltainen uudistus. Siinä on ollut vähän turhan monta liian isoa palaa peräjälkeen. Virhe. Kevätkaudella aionkin vetää ainoastaan kesken olevan kurssin uudistuksen loppuun ja suunnitella toisen - myös pakkojuttuna olevan - täysin uuden kurssin. Muuten mennään vanhoilla (on sitä nimittäin siinäkin).
Lapsen mukaantulo kuvioihin on vaikuttanut kenties radikaaleimmin kuntoiluun, harrastuksiin sekä työpaikan epäviralliseen sosiaaliseen osallistumiseen. Näistä on tullut karsittua, ikään kuin pakostakin. Vähäiset luottamustoimeni lienevät pian nollassa. Kuntoilun osalta olen sentään onnistunut palauttamaan kohtuu säännöllisen hikoilun. Väliin toki tulee hieman pidempiä taukoja, mutta olosuhteet nähden voinee olla ihan ok tyytyväinen. Sekin on kiva, että roolipelailu on onnistunut harvakseltaan. Jotain sosiaalista toimintaa sentään!
Suurin muutostoiveeni koskeekin - työmäärän vähentämisen ohella - sosiaalisuutta. Ystäviä ja muita ihmisiä pitäisi aktivoitua näkemään enemmän. No, vanha virsi tämäkin, ettei sinällään mitään uutta. Mutta silti pientä muutosta voinee toivoa.
Eli eipä tässä kai sen kummoisempia. Paitsi joo, ensi vuodessa suurin odotus kohdistunee tänä vuonna käynnistettyihin juttuihin, kuten vaikkapa lisääntymiseen. Muuten kai sitä lähinnä toivoo, että arki jatkaisi rullaamista tällä tavalla ihan jetsulleen jees. Ettei tulisi ikäviä uutisia, heikennykisä tai ongelmia. Mitä sitä ihminen muutakaan voisi toivoa.
Ja samaa muuten toivon ihan jokaiselle: hyvän arkista vuotta 2014!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti