Itsenäisyyspäivä ja Kiakkovierasjuhlat saivat minut ajattelemaan poliittisia aatteita. Tässä pari ajatusta:
1. Itsenäisyyden rintamalinjat
Luulen keksineeni (en aivan yksin ja ihan tyhjästä) kaksi keskeistä syytä siihen, miksi itsenäisyyspäivä ja siihen liittyvät perinteet herättävät vahvoja ja ainakin joissakin tapauksissa myös vastakkasia tunteita.
Ensimmäinen syy on se ilmeisempi ja varmaan myös tutumpi: suomalainen itsenäisyys on enemmän valkoista kuin punaista. Jos siis koet omaavasi porvarillisen arvomaailman, niin itsenäisyyspäivä on todennäköisesti sinulle tärkeämpi kuin jos sydämesi sykkii sosialismille :) (Oikeisto-vasemmisto-jaettelusta alla enemmän.)
Toinen syy linkittyy osittain tähän, mutta tavallaan myös vapautuu oikeisto-vasemmisto-jaosta: pidätkö itsenäisyyttä eräänlaisena itseisarvona vai pikemminkin välinearvona? Toisin sanoen, onko sinulle sinällään tärkeää se, että Suomi on itsenäinen, vai onko se ollut asia, joka on mahdollistanut muita sinänsä tärkeämpi asioita? Kumpaa painotat enemmän?
Minusta ainakin tuntuu, että joillekin itsenäisyys on suorastaan itseisarvo - asia, jota ei tarvitse sinällään perustella. Luulen tällaisten ihmisten olevan tippa linsissä suunnilleen koko itsenäisyyspäivän, ryntäävän vapaaehtoisena pitelemään lippua pakkaskeliin, rykäisevän kunnioittavasti aina mainitessaan veteraanit ja sen semmoista. Heitä luultavasti ärsyttää jo pelkästään se, että joku erehtyy joskus ihmettelemään iänikuista talvisotafiilistelyä tai sitä, kuinka kuolulaiset voidaan laittaa laulamaan lupaus kuolla lippunsa puolesta.
Muuta selitystä en näille oudoille ilmiöille oikein keksi.
Mielestäni on suorastaan vaarallista, jos itsenäisyyteen suhtaudutaan täysin varauksettomasti. Nimittäin jatkokysymyksiä on aika monta: esim. kenen itsenäisyydestä on kyse - vähintään kolmannen sukupolven, valkoihoisten ja suomenkielisten itsenäisyydestä? Kuka määrittelee itsenäisyyden sisällön - me kaikki yhdessä vai joku taho yksin? Mikä sen sisältö on - luokkayhteiskunta vai vahva tasa-arvo? Itsenäisyyshän ei sinällään tarjoa vastauksia näihin kysymyksiin.
Jos ei tullut rivien välistä tarpeeksi selväksi, niin todettakoon varmuuden vuoksi, että itsenäisyydellä on ja tulee mielestäni olla lähinnä välinearvoa. Se on ollut suomalaisille mahdollisuus ylläpitää demokratiaa ja yksilönvapauksia sekä luoda tältä pohjalta mm. hyvinvointivaltio. Tärkeitä juttuja, ja historia on osoittanut, että ilman itsenäisyyden säilyttämistä nämä eivät olisi olleet mahdollisia.
EDIT: Unohtui mainitse sekin, että Suomen EU-jäsenyys eli kansallisen itsemäärämisoikeuden vähentäminen lienee pitkälti siksi niin laajalti hyväksyttyä, että sen on katsottu pikemminkin lisäävän meidän yksilöiden mahdollisuuksia kuin vähentävän niitä. Siksi talvisodassa sodittiin, mutta EU-asiassa ei. Itsenäisyys ei ole itseisarvo.
2. Oikeisto-vasemmisto - ja niiden kova ydin?
Aika ajoin kuulee ihmeteltävän mm. sitä, miksi ihmeessä vaikkapa sekä natseja että kokoomuslaisia kutsutaan oikeistolaisiksi? (Ps. natsikortista enemmän alla.)
Ongelma tässä käsitykseni mukaan on se, että tätä jakoa katsotaan usein liian paljon tämän päivän politiikan näkökulmasta. Se johtaa helposti ongelmiin mm. historiallisessa vertailussa, esimerkkinä vaikkapa tuo natsit ja kokoomus.
Kyse on siitä, että vasemmisto-oikeisto-jaottelun perusteena ei tulisi - ainakaan historiallisessa mielessä - nykyisen sosiaali- ja talouspolitiikan jakolinjan korostaminen. Ei siis se, että nykyään sanomme vasemmiston korostavan vahvaa valtiota ja sosiaaliturvaa, ja vastaavasti oikeiston ajavan markkinoiden vapautta ja sitä kuuluisaa yksilön vastuuta. Toki tämäkin jaottelulinja on useissa tapauksissa vahvasti mukana, ei sitä pidä liikaa väheksyä. Se ei kuitenkaan ole SE keskeisin jakoperusta. Se perusta, joka kestää vertailut erilaisissa historiallisissa tai yhteiskunnallisissa esimerkeissä.
Sen sijaan vasemmisto-oikeisto-jaottelun edellistäkin kovempana ytimenä lienee se, mitä pidetään ihmisten keskeisenä luokitteluperusteluna. Vasemmistoa yhdistäneen se, että se kiinnittää huomion ihmisten välisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin eroihin, eli luokka- tai sosio-ekonomisiin eroihin. Oikeisto ei ole ollut aivan samalla tavalla koskaan tästä puolesta niin kiinnostunut. Sen sijaan sillä on ollut aina vasemmistoa enemmän paloa nationalismiin (ja muuhun konservatismiin).
Kärjistetysti voisi sanoa, että oikeistolaisen mielestä yhteiskunnalliset erot ovat eräällä tavalla "luontaisia" ja niihin tulisi kaikkien enemmän tai vähemmän tyytyä. Olipa kyse sitten sääty-yhteiskunnasta tai kansallisvaltiosta. Vasemmisto puolestaan pitää yhteiskunnan rakenteita silloin hyvänä, kun ne edistävät esim. tuloerojen vähentymistä (ellei kyse ole diktatuurieliitin oman edun tavoittelusta).
Eikö tämä kova ydin selitä melko hyvin, esim. sen, miksi kokoomusta on kutsuttu oikeistolaiseksi nyt ja myös silloin, kun sitä yhdisti lähinnä monarkian kannatus? Tai sitä, miksi natsit ovat äärioikeistolaisia, vaikka kannattivat vahvaa valtiota ja tekivät talous- ja sosiaalipolitiikassa monia sellaisia juttuja, joita nykyään pidettäisiin vasemmistolaisena.
Ja toisekseen, eikö tämä auta haastamaan sitä melko yleistä väärinkäsitystä, että vasemmistolaisuus on suunnilleen aina Neuvostoliittoa ja tuotantovälineden yhteisomistusta. Tai vallankumousta. Eihän se sitä yksin ole ollut. Se on ollut myös sosiaalidemokratiaa eli ihan normaalia parlamentaarista puurtamista ja jopa kapitalismin ylläpitoa. Tai sitten vaikka vasemmistoanarkismia - ajattele valtiorakenteiden haastamista! :)
3. Bonuksena: natsi-, Pohjois-Korea- ja kaikki muut mahdolliset kortit
Juu, joku tuossa varmaan jo aiemmin ajatteli, että heitinpä ruman natsikortin, kun rinnastin natsit ja kokoomuksen. Tai niin, kuten eräässä somekeskustelussa joko heitti (tsoukilla totta kai) hyvinvointivaltiokeskusteluun Pohjois-Korea-kortin.
Varsinkin tuo jälkimmäinen sai minut ajattelemaan: mistä näissä korttijutuissa onkaan kyse, miksi niistä niin helposti närkästytään ja millainen on hyvää tai huonoa kortin käyttöä?
Kortin käytössä lienee pohjimmiltaan kyse siitä, että kortin käyttäjä väittää jonkun toisen ajattelunkulun johtavan samankaltaiseen suuntaan kuin mihin korttivertaus viittaa. Eli esim. natsikortilla usein väitettäneen, että tuollainen ajattelu (vaikkapa rasistinen ajattelu) oli myös natsien tekemien kansanmurhien taustalla. Suunta on sama.
Syy, miksi korttien käyttö herättänee tuohtumusta liittynee erimielisyyteen siitä, että mihin saakka kortin ja siihen verrattavan ilmiön yhtäläisyydet jatkuvat - onko niillä yhteinen päämäärä. Eli voidaanko yksittäisen rasistisen kommentin mahdollistavan jatkokehityksen jopa kansanvainoihin tai jopa -murhiin saakka?
Hyvä kortin käyttö vaatinee ainakin sen, että sekä vertailtavasta että kortin taustalla olevasta ilmiöstä on onnistuttu poimimaan se oleellisin. Esim. natsikortti tosiaan viitannee usein juuri rasismiin ja kansanvainoihin, jolloin sitä vastaan on melko pöljää puolustautua mm. Hitlerin työllistämistöiden positiivisilla seurauksilla. Ei natseja niistä puolista tunneta. Toki ongelmana voi olla se, että ilmiöissä halutaan painottaa eri asioita... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti