Minulta kysyttiin joku aika sitten, missä olemme - ja tällöin tarkoitettiin työyhteisöäni, espoolaista lukiota - viiden vuoden päästä. Melkein vastasin ääneenkin. Tuli muuta.
Kysymys on kuitenkin ihan hyvä. Minulle ei tullut ensimmäisenä mieleeni työyhteisöni arkeen liittyvät yksityiskohdat ja seikat. Ryhdyin heti pohtimaan yhteiskunnallista tilaa ja sen mahdollisia vaikutuksia yhteisöömme. Meinaan vaan, että olemme potentiaalisesti suurten muutosten keskellä. Vaikka suomalaiset kunnat ovat kokeneet suuria muutoksia jo pidemmän aikaan, niin voi olla, että suurin on vasta tulossa.
Näivettyminen ainakin on selvää. Nykyisessä työpaikassani minulla on käynnissä seitsemäs vuosi ja mikäli en muista aivan väärin, niin joka vuosi kurssitarjottimemme eli palvelumme määrä on supistunut. Mikään ei viittaa siihen, että suunta muuttuisi. Siis vähemmän valinnaisuutta, suurempia ryhmäkokoja jne.
Toisekseen se on hyvin epävarmaa, kuka on työantajani jatkossa. Kuinka kauan se on Espoo vai tuleeko tilalle Länsi-Uudenmaan suurkunta tai suurmetropoli? Ja jos tulee, niin millaisia muutoksia lukioverkostoon on tulossa? Säilyykö toimipisteeni, kasvaako sen opiskelijamäärä, onko minulle käyttöä? Nykytrendihän on ollut näissäkin kouluyksiköiden ja luokkakokojen kasvattaminen. Tuoreimpana ilmiönä näyttää olevan myös irtisanomiset. Tilanne on monessa kunnassa Espoota vakavampi.
Lisäksi lukion opetussuunnitelmaa - siis sitä dokumenttia, johon käytännön opetus perustuu - ollaan uudistamassa. Kuitenkin ainoa asia, mistä on kunnolla töhisty, on lukion ”sähköistäminen”. Sekin tuntuu tapahtuvan monellakin tapaa hivenen nurinkurisesti. Aluksi sähköistetään ylioppilaskirjoitukset pari ainetta kerralla - ja sekin niin, että oleellisinta tuntuu olevan se, että kirjoituksissa on tietokoneet käytössä. En ole kuullut oikein mistään minkäänlaisia sisällöllisiä muutoksia tai motiiveja muutokselle. Toisekseen uudistuksessa vetovastuu tuntuu olevan kirjoituksista vastaavalla YTL:llä eikä suinkaan esim. opetusviranomaisilla. Kirjoitusten sähköistäminen näyttäisi olevan jo nyt selvää, mutta lukion opetussuunnitelman muutoksesta vasta keskustellaan.
Lyhyesti sanottuna tulevaisuus ei näytä kovinkaan valoisalta. Resurssit vähenevät, suuret - säästöihin tähtäävät - rakenneuudistukset voivat tuoda millaisia tahansa mullistuksia ja sisällöllinenkin uudistus tuntuu menevän tekniikka edellä. Valitettavasti lukiot eivät ole ainoita, joiden tulevaisuuskuva ei ole kovinkaan ruusuinen. Sama vaikuttaa koskevan pitkälti kaikkea julkista puolta - ja nyt heikon talouskasvun aikana - myös useita yrityksiä.
Tällaisessa tilanteessa harmittaa myös se, että oikein kukaan (paitsi opettajat ja OAJ) ei tunnu kovinkaan vahvasti puolustavan toisen asteen yleissivistystä niiden kaikista hurjimpien ehdotusten kohdalla. Näillä tarkoitan mm. opettajien pätevyysvaatimusten laskemista tai askeleiden ottamista kohti Ruotsin mallin mukaista, ammattikoulutuksen ja lukion yhdistävää nuorisokoulua. Molemmista on huonoja esimerkkejä maaimalta.
Toivonkin tässä, kuten monessa muussakin yhteiskunnallisessa, asiassa sen verran malttia, että pohtisimme tulevia muutoksia vahvuutemme mielessämme pitäen. Pelkään, että suomalainen yhteiskunta jatkaa itsensä nakertamista sisältä päin. Säästämme itseltämme tulevaisuuden. Yhtenä tällaisena vahvuutena pidän - vaikkei tällainen ajatus muodikasta olisikaan - yleissivistystä. Siinä suomalainen lukio on erittäin tärkeässä roolissa. Sitä sen tulisi olla myös tulevaisuudessa.
---
Ps. Onneksi täällä arjessa on myös paljon valoisaakin, kuten motivoituneet opiskelijat, kelpokollegat sekä aina vaan innostavat oppiaiheet! :)
