Olin siellä minäkin, osa 2

Osallistuin siis vihreiden puoluekokoukseen. Edellisessä kirjoituksessani analysoin järjestelyitä, tässä puolestaan kokouksen sisältöjä.

Tässä kokouksessa keskeisimpinä käsiteltävinä asioina olivat useat henkilövalinnat, joukko aloitteita sekä vapaa poliittinen keskustelu ja siihen liittyvä evästys tulevaa poliittista ohjelmaa varten.

Henkilövalintojen osalta olen tyytyväinen. En kaivannut Ville Niinistölle haastajaa puheenjohtajan pestiin ja vihreät saivat hyvän varapuheenjohtajiston - kyseiset nimet löytyvät myös oman lappuni kärkipäästä. Etenkin ”vihreiden Arhinmäestä” (positiivisessa mielessä), Touko Aallosta, odotan jotain. Hän vaikuttaa painottavan punaisuutta, olevan ulosanniltaan sopivan populistinen ja synnyttävän ihmisissä läheisyyden kokemuksen. Krista Mikkonen vaikuttaa kaikin puolin hyvältä tyypiltä ja Anne Blandin osalta oli odotuksia herättävää kuulla useita kannatuspuheenvuoroja hänen puolestaan, vaikka toisaalta olen kuullut kritiikkiäkin hänen yhteistyötavoistaan.

Varapuheenjohtajavaali oli kyllä jännittävä - se meni kahdeksannelle eli viimeiselle laskentakierrokselle. Jokainen ääni siis merkitsi, ja omakin äänestyslappuni kiersi useammankin ehdokkaan pinossa.

Puoluesihteerin osalta päädyin sitten lopulta kuitenkin äänestämään Sallamaari Muhosta, vaikka Lasse Miettisestä varmasti kelpo sihteeri tuleekin. Sallamaarissa näin pienoista riskiä, mutta myös mahdollisuuden Lassea suurempaan muutokseen erityisesti viestinnän ja ulkoisen puoluekuvan osalta.

Kun luin (tai käytännössä kuuntelin) aloitteet etukäteen, niin puoluehallituksen tekemät esitykset kuulostivat mielestäni hyväksyttäviltä. Vaikka toisaalta hieman suorastaan huvitutti, kuinka usean aloitteen osalta puoluehallitus kehotti puolueaktiiveja muistamaan tämänkin asian. Kuulosti hieman siltä, että joo joo, merkitään muistiin ja laitetaan mappiin Ö :) Toisaalta useat aloitteet olivat luonteeltaan ehkä sellaisia, että sitä saa, mitä tilaa.

Aloitteissa oli kuitenkin - kuinkas muuten - hyviä, tärkeitä ja vihreitä aiheita, kuten tuloerojen hillintää, ympäristönsuojelua ja väkivallan vastaisuutta. Niin, ja toki oli paljon järjestöasioitakin :) Eniten mielenkiintoa ja tunteita taisi kuitenkin liittyä lapsilisiin, alkoholin myyntiin sekä ehdotukseen siirtymisestä kahden puheenjohtajan malliin.

Minulle lapsilisien osalta on tärkeää säilyttää universalismi, koska uskon sen osaltaan ylläpitävän hyvinvointijärjestelmien yleistä hyväksyttävyyttä myös keskiluokassa ja suurituloisissakin. Alkoholiasiaan en osaa oikein ottaa kantaa. Onhan se toisaalta siistiä ja vapaamuotoista, mutta sitten toisaalta päihteiden ei tarvitsisi aiheuttaa yhtään nykyistä enempää ongelmia. Kahdesta puheenjohtajasta kokous päätti aloittaa valmistelun ensi vuoden puoluekokoukseen. Passaahan se :)

Muutamissa äänestyksissä tulos oli hyvinkin täpärä, muistaakseni esim. 149 - 147.

Etukäteen suurin henkilökohtainen intressini kohdistui kokouksen poliittisiin keskusteluihin. Tahdoin kuulla, missä vihreät menevät, etenkin talous- ja sosiaalipoliittisesti. Harkitsin jopa pitäväni puheen aiheesta.

Se osoittautui kuitenkin jokseenkin turhaksi, sillä sen verran painokkaasti heti Niinistön avauspuheenvuorosta alkaen painottui sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ja sehän on vain yksinomaan oikein. Mielestäni kokouksen poliittiset ilmapiirin voi tiivistää eräästä puheesta poimimaani lainaukseen: ”Etsitään vihreitä ratkaisuja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.” Hyvä vihreät, juurikin näin!

(Missäköhän ne ns. oikeistovihreät muuten ovat? Toimittajien ja poliittisten ´vastustajien´ fantasioissa? :) )

Niinistön puheesta voisin vielä mainita hänen teollisuusnäkemyksensä. Niinistö oli tavallaan teollisuusmyönteinen - kunhan nykyään jo voimassa oleva muutos ”ruskeasta” vihreään teollisuuteen jatkuu. Sekin oli hyvä kysymys, että milloinkohan EK tämän havaitsee :) Kuvittele, sekin päivä lienee edessä - onhan jo nykyään suurimmat clean techin toimijat samoja vanhoja yrityksiä, jotka vielä tovi sitten eivät piitanneet tulevaisuuden ratkaisuista. Ehkä jonain päivänä EK:kin siis ajaa vihreää taloutta :)

Kokouksen ”suurien” nimien osalta oli hauska vertailla heitä myös puhujina. Mielestäni paras oli Sallamaari ja myös Pekka Haavisto piti innostavan puheen. Sen sijaan esim. Niinistön suoritus oli näitä vaisumpi ja Heidi Hautalan suoranainen pettymys: suoraan paperista niin kuin vain sen voi paperinmakuisesti tehdä. Tuli mieleen seiskan lukiolaisesitys :)

Muutoin puheissa nousi asiasisällöiltään esille useita tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, hyvin laajasta aihevalikoimasta. Ja toki joukossa oli sellaisiakin puheenvuoroja, että ne olivat varmasti yksilölle hyvin tärkeitä, mutta ison kokonaisuuden näkökulmasta ne olisi voinut jättää tässä tapaamisessa pitämättä. Mukaan mahtui myös muutama hieman höpöhöpö-juttu, kuten tunteikas puhe sähköallergiasta tai kirvojen suojelusta ja tieteellisyyden - "hieman" merkillinen - kritisointi. Niin, ja Niinistönkin puheeseen oli jostain liimattu pari viittausta kirkkoon :)

Suurimmat aplodit sai Niinistön vetoamus tasa-arvoisen avioliittolain toteutumisesta.

Ai niin, menin liittymään Twitteriinkin, koska puheita oli paljon mukavampi seurata kommentoiden niitä samalla twiiteissä :)

Ja jos olisi kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja/tai luomaan itselleen poliittista uraa suhdeverkostojen avulla, niin olisi voinut osallistua paljon puhuttuihin iltakemuihin. Minä menin luonnollisesti kotiin, perheeni luokse :)

Ps. Aluksi minua hieman hämmensi se, että joillekin puhujille noustiin innolla seisomaan ja yritettiin taputtaa mahdollisimman pitkään. En mahtanut mitään sille, että mieleeni tuli Stalin. Ja joo, nousin minäkin - tahdoin nimittäin nähdä ympärilleni :)