Ihminen ihmiselle

Eräs hyvän opettajan tunnusmerkki on se, että hän suhtautuu oppilaisiinsa kuten muihinkin ihmisiin. Edellyttäen tietenkin, että opettajalla on edes kohtalainen empatian kyky sekä tietyt käytöstavat.

Tämä itsestään selvältä kuulosta asia on tosielämässä helpommin sanottu kuin tehty – etenkin suurissa, jo laitosmaisia piirteitä omaavissa oppilaitoksissa. Taitaa olla jotain tutkimuksiakin, joissa määritellään, että ihmisen on mahdollista hahmottaa yksilötasolla enintään noin kahden sadan ihmisen joukko. Sen jälkeen kasvaa riski, että yksilöistä tulee massaa.

Käytännössä tämä riski näkyy esim. siinä, että jos luokassa on lähemmäksi 30 henkilöä, niin havaintokapasiteetti ei meinaa riittää kaikkien kokemiseen. Toisaalta isoissa oppilaitoksissa tehokkuutta on yleensä viety niin pitkälle, että yhtä opettajaa kohden on aika monta paperia ja yksittäistä säläasiaa, kuten hieman lusmumpien opiskelijoiden asioiden hoitoa.

On tavallaan ymmärrettävää, että opettaja muodostaa suojautumiskeinoja tätä arjen kiirettä vastaan. Yksi niistä on – varmaan monilta muilta virkamiehiltä tuttu tapa – kohdella yksilöitä byrokraattisina ´asiakkaina´.

Hankala ei ole kuitenkaan mahdotonta.

Jos opettaja kykenee kohtelemaan oppilaitaan ihmisyksilöinä, hän on helpommin lähestyttävä. Tämä lisännee (vaikkei sen välttämättä pitäisi) opiskelijoiden kiinnostusta opittavia asioita kohtaan. Lisäksi se saattaa auttaa esim. ns. erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla. He saattavat ilmaista huolensa aikuiselle pykälää helpommin *.

Lisäksi opettajan ´nuorten maailman´ tuntemus todennäköisesti vahvistuu. Ja on syytä muistaa myös kasvatuksellinen aspekti. Millaista mallia me opettajat haluamme esittää toisiin ihmisiin suhtautumisesta – nuivaa vai läheistä?

Toki tämä, kuten niin moni muukin asia, on kiinni sekä resursseista että yksittäisen opettajan valinnoista. Kuinka huomio kasvatus- ja opetustyössä voidaan ohjata oleelliseen? Esim. aivan jokainen palaveri ei välttämättä edistä kasvatus- ja opetustyön keskeisiä tavoitteita, ja aivan jokaisen tuntisuunnitelman hiominen vielä pidemmälle ei tuo aina ehdotonta ´lisäarvoa´ :)

-----

* Tulipa mieleeni myös eräs opiskelija, jonka kohdalla olimme opettajien kesken huolissamme tämän – sanotaanko nyt vaikka – kovuudesta. Minäkin sitten hänet ensi kerran tunneillani kohdatessani aluksi ajattelin, että mikäköhän tyyppi tämä oikein on – ja hän istui pulpetissaan tiukka ilme kasvoillaan. Sitten jostain syystä aloin katsoa häntä silmiin ja kenties jopa hieman hymyilemäänkin, ja kas, hänenkin ilmeensä suli hymyyn ;)

Ps. Käytin tietoisen tahallaan oppilas ja opiskelija sanoja rinnakkain – aika rohkea veto, vai mitä? :)

Olin siellä minäkin, osa 2

Osallistuin siis vihreiden puoluekokoukseen. Edellisessä kirjoituksessani analysoin järjestelyitä, tässä puolestaan kokouksen sisältöjä.

Tässä kokouksessa keskeisimpinä käsiteltävinä asioina olivat useat henkilövalinnat, joukko aloitteita sekä vapaa poliittinen keskustelu ja siihen liittyvä evästys tulevaa poliittista ohjelmaa varten.

Henkilövalintojen osalta olen tyytyväinen. En kaivannut Ville Niinistölle haastajaa puheenjohtajan pestiin ja vihreät saivat hyvän varapuheenjohtajiston - kyseiset nimet löytyvät myös oman lappuni kärkipäästä. Etenkin ”vihreiden Arhinmäestä” (positiivisessa mielessä), Touko Aallosta, odotan jotain. Hän vaikuttaa painottavan punaisuutta, olevan ulosanniltaan sopivan populistinen ja synnyttävän ihmisissä läheisyyden kokemuksen. Krista Mikkonen vaikuttaa kaikin puolin hyvältä tyypiltä ja Anne Blandin osalta oli odotuksia herättävää kuulla useita kannatuspuheenvuoroja hänen puolestaan, vaikka toisaalta olen kuullut kritiikkiäkin hänen yhteistyötavoistaan.

Varapuheenjohtajavaali oli kyllä jännittävä - se meni kahdeksannelle eli viimeiselle laskentakierrokselle. Jokainen ääni siis merkitsi, ja omakin äänestyslappuni kiersi useammankin ehdokkaan pinossa.

Puoluesihteerin osalta päädyin sitten lopulta kuitenkin äänestämään Sallamaari Muhosta, vaikka Lasse Miettisestä varmasti kelpo sihteeri tuleekin. Sallamaarissa näin pienoista riskiä, mutta myös mahdollisuuden Lassea suurempaan muutokseen erityisesti viestinnän ja ulkoisen puoluekuvan osalta.

Kun luin (tai käytännössä kuuntelin) aloitteet etukäteen, niin puoluehallituksen tekemät esitykset kuulostivat mielestäni hyväksyttäviltä. Vaikka toisaalta hieman suorastaan huvitutti, kuinka usean aloitteen osalta puoluehallitus kehotti puolueaktiiveja muistamaan tämänkin asian. Kuulosti hieman siltä, että joo joo, merkitään muistiin ja laitetaan mappiin Ö :) Toisaalta useat aloitteet olivat luonteeltaan ehkä sellaisia, että sitä saa, mitä tilaa.

Aloitteissa oli kuitenkin - kuinkas muuten - hyviä, tärkeitä ja vihreitä aiheita, kuten tuloerojen hillintää, ympäristönsuojelua ja väkivallan vastaisuutta. Niin, ja toki oli paljon järjestöasioitakin :) Eniten mielenkiintoa ja tunteita taisi kuitenkin liittyä lapsilisiin, alkoholin myyntiin sekä ehdotukseen siirtymisestä kahden puheenjohtajan malliin.

Minulle lapsilisien osalta on tärkeää säilyttää universalismi, koska uskon sen osaltaan ylläpitävän hyvinvointijärjestelmien yleistä hyväksyttävyyttä myös keskiluokassa ja suurituloisissakin. Alkoholiasiaan en osaa oikein ottaa kantaa. Onhan se toisaalta siistiä ja vapaamuotoista, mutta sitten toisaalta päihteiden ei tarvitsisi aiheuttaa yhtään nykyistä enempää ongelmia. Kahdesta puheenjohtajasta kokous päätti aloittaa valmistelun ensi vuoden puoluekokoukseen. Passaahan se :)

Muutamissa äänestyksissä tulos oli hyvinkin täpärä, muistaakseni esim. 149 - 147.

Etukäteen suurin henkilökohtainen intressini kohdistui kokouksen poliittisiin keskusteluihin. Tahdoin kuulla, missä vihreät menevät, etenkin talous- ja sosiaalipoliittisesti. Harkitsin jopa pitäväni puheen aiheesta.

Se osoittautui kuitenkin jokseenkin turhaksi, sillä sen verran painokkaasti heti Niinistön avauspuheenvuorosta alkaen painottui sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ja sehän on vain yksinomaan oikein. Mielestäni kokouksen poliittiset ilmapiirin voi tiivistää eräästä puheesta poimimaani lainaukseen: ”Etsitään vihreitä ratkaisuja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.” Hyvä vihreät, juurikin näin!

(Missäköhän ne ns. oikeistovihreät muuten ovat? Toimittajien ja poliittisten ´vastustajien´ fantasioissa? :) )

Niinistön puheesta voisin vielä mainita hänen teollisuusnäkemyksensä. Niinistö oli tavallaan teollisuusmyönteinen - kunhan nykyään jo voimassa oleva muutos ”ruskeasta” vihreään teollisuuteen jatkuu. Sekin oli hyvä kysymys, että milloinkohan EK tämän havaitsee :) Kuvittele, sekin päivä lienee edessä - onhan jo nykyään suurimmat clean techin toimijat samoja vanhoja yrityksiä, jotka vielä tovi sitten eivät piitanneet tulevaisuuden ratkaisuista. Ehkä jonain päivänä EK:kin siis ajaa vihreää taloutta :)

Kokouksen ”suurien” nimien osalta oli hauska vertailla heitä myös puhujina. Mielestäni paras oli Sallamaari ja myös Pekka Haavisto piti innostavan puheen. Sen sijaan esim. Niinistön suoritus oli näitä vaisumpi ja Heidi Hautalan suoranainen pettymys: suoraan paperista niin kuin vain sen voi paperinmakuisesti tehdä. Tuli mieleen seiskan lukiolaisesitys :)

Muutoin puheissa nousi asiasisällöiltään esille useita tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, hyvin laajasta aihevalikoimasta. Ja toki joukossa oli sellaisiakin puheenvuoroja, että ne olivat varmasti yksilölle hyvin tärkeitä, mutta ison kokonaisuuden näkökulmasta ne olisi voinut jättää tässä tapaamisessa pitämättä. Mukaan mahtui myös muutama hieman höpöhöpö-juttu, kuten tunteikas puhe sähköallergiasta tai kirvojen suojelusta ja tieteellisyyden - "hieman" merkillinen - kritisointi. Niin, ja Niinistönkin puheeseen oli jostain liimattu pari viittausta kirkkoon :)

Suurimmat aplodit sai Niinistön vetoamus tasa-arvoisen avioliittolain toteutumisesta.

Ai niin, menin liittymään Twitteriinkin, koska puheita oli paljon mukavampi seurata kommentoiden niitä samalla twiiteissä :)

Ja jos olisi kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja/tai luomaan itselleen poliittista uraa suhdeverkostojen avulla, niin olisi voinut osallistua paljon puhuttuihin iltakemuihin. Minä menin luonnollisesti kotiin, perheeni luokse :)

Ps. Aluksi minua hieman hämmensi se, että joillekin puhujille noustiin innolla seisomaan ja yritettiin taputtaa mahdollisimman pitkään. En mahtanut mitään sille, että mieleeni tuli Stalin. Ja joo, nousin minäkin - tahdoin nimittäin nähdä ympärilleni :)

Olin siellä minäkin, osa 1

Osallistuin tänä viikonloppuna vihreiden puoluekokoukseen Espoon Dipolissa ja tämä oli minulle ensimmäinen puoluekokouskokemus. Tässä muutama sananen kokouksen järjestelyistä ja toisessa tekstissä sitten itse sisällöstäkin.

Päällimmäisin kokemustunne oli positiivinen. Useat järjestelyt toimivat hyvin, päätökset olivat vähintään oikeansuuntaisia sekä paikalla oli ilmeisen mukavia ja hyviä ihmisiä. Ja ne ihmiset olivat julkisiin mielikuviin verrattuna poikkeuksellisen heterogeenisia - ei ainoastaan 30+ naisia tai parrakkaita turkulaisia miehiä :)

Suurin positiivinen yllätys oli se, kuinka vähäistä erilainen poliittinen suhmurointi oli. Vielä edellisen illan puoluekokouskoulutuksesta minulle syntyi sellainen kuva, että sitä voisi olla enemmänkin. Tämä mielikuva tosin saattoi johtua koulutuksen pitäjästä - hän ilmeisesti pitää erilaisesta kokouksellisesta kikkailusta :)

Suurin kiitos lienee suhmuroinnin vähäisyydestä kuului nyt ensimmäistä kertaa käytössä olevalle ns. siirtoäänivaalijärjestelmälle. Siinä on hankala kaupata ääniä.

Henkilövaalien ehdottomasti paras piirre oli se, että nyt kokous valitsi henkilöt tärkeimpiin pesteihin demokraattisesti kabinettipäätösten sijaan. Hieman ihmetyttää se, miksi vasta nyt vihreillä on tällainen järjestelmä. Tosin muilla puolueilla taitaa olla tässäkin mielessä vihreiltä opittavaa - vihreät ovat edellä! ;)

Mielestäni oli hyvä, että juurikin puolueen varapuheenjohtajat, puoluesihteeri ja valtuuskunnan puheenjohtaja valitaan ”suuren salin” demokratialla. Uskon, että tällöin valituksi tulevat parhaimmilta vaikuttavat henkilöt niin, että paremmuus ei keskity asuinpaikkakuntaan. Edellä mainittuja ”pienemmät” pestit onkin puolestaan hyvä valita nykyisen tavan mukaan niin, että keskeisiin elimiin tulevat vastaavasti edustetuiksi kaikki piirit yms. - vaalilautakuntaan ne siis. Sinne tulisi selkeästi ohjata myös valtuuskunnan vpj:stä päättäminen ja toisekseen kaikki vaalit tulisi olla omana päivänään ja seuraavana päivänä lautakunta esittelisi muiden paikkojen paikkajaon yhtenä kokonaisuutena, eikä kuten nyt, hallitus ja valtuuskunta erikseen.

Varapuheenjohtajien vaalia muuttaisin niin, etä he olisivat puoluesihteerien tapaan itse pitäneet esittelypuheenvuorot. Nyt pidetyistä kannatuspuheenvuoroista tuli hieman satunnainen vaikutelma, emmekä päässeet edes näkemään ehdokkaita livenä (koska vaalikiertueelle ei tullut osallistuttua).

Annan kritiikkiä myös kokoustiedotuksesta. Se on toki sellainen ikuisuusaihe, että sitä haukutaan aina, mutta silti minua yllätti vakiintuneen puolueen vakiintuneiden kokousten tiedotuksen taso. Ennakkoinfoa tulisi olla enemmän ja kokouksen aikana tulevista muutoksista sekä uusista tiedoista tulisi tiedottaa reaaliajassa ennalta sovitussa paikassa. Kokouksella tulisikin olla kokoustiedotusvastaavansa ja hänen tulisi viestiä muutoksista tietylle nettisivulle, joka olisi myös nähtävillä tietyillä paikoilla kokoustiloja. Eräänlainen sähköinen ilmoitustaulu siis. Nyt jäi vaikutelma, että harvinaisen moni oli pihalla siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuinka valinnat tehdään. Myös kokouksen aikana tapahtuvista muutoksista tuli tietoa lähinnä huhuina.

Lappuäänestyksiä olisi nopeuttanut se, että lappujen palautusjonoja olisi ollut yhden sijasta kaksi.

Puheenvuorot olisivat voineet olla alunkin alkaen määritelty esim. minuutin mittaisiksi. Muun muassa poliittisessa keskustelussa se oli vallan riittävä pituus ja näin usea henkilö pääsi puhumaan, mutta kokous pysyi inhimillisen mittaisena. Kokouksen puheenjohtajat hoitivat tehtävänsä muutoinkin pääosin hyvin. Pientä epäjohdonmukaisuutta yksittäisten asioiden käsittelyssä ei kannattaisi oikein edes mainita, mutta sen sijaan sen voin mainita, että puheenjohtajien tulisi aina kertoa pelkän asiakohdan numeron ohella myös mm. aloitteen otsikko. Muutoinkin heidän tulisi pyrkiä selvittää nyt nähtyä selkeämmin se, mistä on kyse. Esimerkiksi jäsenmaksusta päättämisen kohta oli jokseenkin hajanainen - siinä puhuttiin yksinomaan kannatusjäsenyydestä, jolla ei nähtävästi ole käytännössä minkäänlaista merkitystä.

Aulaan olisin kaivannut halukkaille - kuten itselleni - paperisia versioita mm. aloitteista.

Ja lopuksi: ruokailu toimi hyvin, mistä kiitos Dipolin. Vaikka toisaalta, muutaman vuoden tauon jälkeen tuntui oudolta, kun ”keittäjä” määrittele, kuinka vähän saan lautaselleni pääruokaa :)

Kiitos järjestelyistä - jotka olivat siis voittopuolisesta oukki doukki! :)