Katsottiin tuossa jo jokunen aika ennen
lapsemme syntymää Peipeni (puspus) kanssa, jotta pieneltähän tämä meidän
kaksiomme alkaa tuntua. Ei siinä välttämättä olisi mitään, jos kykenesimme
elämään minimalistisesti, mutta ei, ei se näemmä oikein onnistu. Minulla on
levyni ja motukkakamppeeni, ja Peipellä puolestaan esiintymiskamojaan.
Käytiin siinä sitten useammissa näytöissä ja pidettiin omaa kämppää omatoimisesti Oikotiellä myynnissäkin kuukauden verran. Ei syntynyt kauppoja. Yksi tarjous tosin itse tehtiin, mutta se ei mennyt läpi, kun myyjä ei uskaltanut teettää kuntotarkoitusta. Paljastettiin tällä ehdolla potentiaalinen bluffi (nyt siellä näkyykin olevan ainakin salaojitusprojekti käynnissä).
Haudattiin siinä sitten asuntokauppaideat hetkeksi, kun alkoi Peipen (puspus) maha kasvaa. Ensimmäisellä kerrallahan se taisi olla juuri Peipe, joka inspiroi meidät konkreettiseen asunnon etsintään - siis muuhunkin kuin Sunnuntai-Hesarin asuntoilmoitusten ylimalkaiseen selailuun.
Käytiin siinä sitten useammissa näytöissä ja pidettiin omaa kämppää omatoimisesti Oikotiellä myynnissäkin kuukauden verran. Ei syntynyt kauppoja. Yksi tarjous tosin itse tehtiin, mutta se ei mennyt läpi, kun myyjä ei uskaltanut teettää kuntotarkoitusta. Paljastettiin tällä ehdolla potentiaalinen bluffi (nyt siellä näkyykin olevan ainakin salaojitusprojekti käynnissä).
Haudattiin siinä sitten asuntokauppaideat hetkeksi, kun alkoi Peipen (puspus) maha kasvaa. Ensimmäisellä kerrallahan se taisi olla juuri Peipe, joka inspiroi meidät konkreettiseen asunnon etsintään - siis muuhunkin kuin Sunnuntai-Hesarin asuntoilmoitusten ylimalkaiseen selailuun.
Sitten kuitenkin tuossa viime keväänä innostuin itse pohtimaan
asuntoasioita uudelleen. Ehkä siihen vähän vaikutti fiilis siitä, millaiseen
asuntoon haluaa oman lapsensa tuoda. Peipekin (puspus) innostui.
Samalla hetkellä sattui vielä sekin, että Peipen (puspus) veli pyysi meitä mukaansa erääseen asuntonäyttöön, joka kiinnosti häntä. Tuumattiin, jotta että tullaan ja itse asiassa tuollahan saattaisi olla yksi meitä kiinnostava toinen kohde.
Käytiin sitten sielläkin, ja omaltahan se tuntui- kynnystesti oli onnistunut. Lisäksi arvelimme vanhasta kokemuksesta, etteivät ne tästä juuri miksikään muutu. Alue on se, mikä kiinnostaa, hinta mahdollinen ja kivassa huoneistoissa jopa kolme makuuhuonetta – yksi ylimääräinenkin siis!
Taisi mennä viikon verta, kun olimme tarjouksemme tehneet. Siinä sitten parit kuvioon kuuluvat vastatarjoukset ja se oli siinä.
Sitten pitikin saada oma myydyksi ennen uuden asunnon putoamista syliin. Onneksi aikaa oli jonkun verran ja pankista saatiin lupaus ns. bullet-lainasta.
Mutta kyllä hirvitti. Ekat näytötkin omassa asunnossa viestivät varsin hiljaisesta touhusta. Onneksi alkoi kesäloma – jotenkin ajatus ei kuumottanut yhtä paljon mökin saunan terassilla kuin kaupunkikaksiossa :)
Ja sitten se kävikin – yllättävän nopeasti vieläpä – että välittäjä soitti, jotta kaupat on tehty entisestäkin. Mitä nyt välittäjä puhelunsa aluksi vitsaili, että kiville meni :) Ja joo, pitihän siitä hinnasta tehdä selväksi, ettemme myy ihan millä tahansa (eka tarjous oli jokseenkin törkeä).
Ajoituksetkin menivät melko kivasti nappiin: kesän aluksi, suunnilleen lapsemme syntymän aikoihin, saimme tietää, jotta oma meni kaupaksi. Sitten saimme kuitenkin nauttia kesälomasta ilman muuttohärdellejä. Muutot tapahtuivat vasta kesän päätteeksi ja niin, että sitä pystyi jatkamaan sopivasti alkaneella isyysvapaalla.
Ja se muutto. Aluksi ajattelimme, että uuden asunnon yksi vahvuus on se, ettei siinä tarvitse tehdä remonttia. Kuitenkin siellä mökin saunan terassilla alkoi syntyä idea jos toinenkin: voisihan sinne ylös laittaa laminaattia ja sen yhdenkin seinän voisi maalata uusiksi jne. jne. :)
Siis ihan hyvät muuttohärdellit. Ja vieläpä hyvällä kiireellä varsinkin siinä vaiheessa, kun oli hetken aikaan omana sekä vanha että uusi. Onneksi kamojen siirto meni sentään hyvin, kiitos muuttoapujen. Remppaankin löytyi onneksi hienoa apua – erityisesti Äiskän ammattitaitoinen mies. Ilman häntä ei olisi tullut jälleen kerran oikein mitään, useammastakaan asiasta.
Samalla hetkellä sattui vielä sekin, että Peipen (puspus) veli pyysi meitä mukaansa erääseen asuntonäyttöön, joka kiinnosti häntä. Tuumattiin, jotta että tullaan ja itse asiassa tuollahan saattaisi olla yksi meitä kiinnostava toinen kohde.
Käytiin sitten sielläkin, ja omaltahan se tuntui- kynnystesti oli onnistunut. Lisäksi arvelimme vanhasta kokemuksesta, etteivät ne tästä juuri miksikään muutu. Alue on se, mikä kiinnostaa, hinta mahdollinen ja kivassa huoneistoissa jopa kolme makuuhuonetta – yksi ylimääräinenkin siis!
Taisi mennä viikon verta, kun olimme tarjouksemme tehneet. Siinä sitten parit kuvioon kuuluvat vastatarjoukset ja se oli siinä.
Sitten pitikin saada oma myydyksi ennen uuden asunnon putoamista syliin. Onneksi aikaa oli jonkun verran ja pankista saatiin lupaus ns. bullet-lainasta.
Mutta kyllä hirvitti. Ekat näytötkin omassa asunnossa viestivät varsin hiljaisesta touhusta. Onneksi alkoi kesäloma – jotenkin ajatus ei kuumottanut yhtä paljon mökin saunan terassilla kuin kaupunkikaksiossa :)
Ja sitten se kävikin – yllättävän nopeasti vieläpä – että välittäjä soitti, jotta kaupat on tehty entisestäkin. Mitä nyt välittäjä puhelunsa aluksi vitsaili, että kiville meni :) Ja joo, pitihän siitä hinnasta tehdä selväksi, ettemme myy ihan millä tahansa (eka tarjous oli jokseenkin törkeä).
Ajoituksetkin menivät melko kivasti nappiin: kesän aluksi, suunnilleen lapsemme syntymän aikoihin, saimme tietää, jotta oma meni kaupaksi. Sitten saimme kuitenkin nauttia kesälomasta ilman muuttohärdellejä. Muutot tapahtuivat vasta kesän päätteeksi ja niin, että sitä pystyi jatkamaan sopivasti alkaneella isyysvapaalla.
Ja se muutto. Aluksi ajattelimme, että uuden asunnon yksi vahvuus on se, ettei siinä tarvitse tehdä remonttia. Kuitenkin siellä mökin saunan terassilla alkoi syntyä idea jos toinenkin: voisihan sinne ylös laittaa laminaattia ja sen yhdenkin seinän voisi maalata uusiksi jne. jne. :)
Siis ihan hyvät muuttohärdellit. Ja vieläpä hyvällä kiireellä varsinkin siinä vaiheessa, kun oli hetken aikaan omana sekä vanha että uusi. Onneksi kamojen siirto meni sentään hyvin, kiitos muuttoapujen. Remppaankin löytyi onneksi hienoa apua – erityisesti Äiskän ammattitaitoinen mies. Ilman häntä ei olisi tullut jälleen kerran oikein mitään, useammastakaan asiasta.
Mutta nyt sitä sitten asua töllötetään täällä. Ja muutto on edelleen
kesken :) Pitäisi nimittäin vielä laittaa yhteen kohtaan vielä pätkä tapettia,
maalia vähän tuonne ja tänne sekä tavaraa sinne ja tuonne. Pikkuhiljaa, tai
siis joululomalla sitten :) Makuuhuoneen uusi kaappi ja olohuoneen uusi sohva
sentään tulivat tuossa ihan viikkona parina.
Sen voi kuitenkin sanoa, että omalta tämä tosiaan tuntuu – meille sopivalta. Neliöitä on kohtuullisesti, huoneita mukavasti, mukavan avara alakerta, uusi maali seinässä tekee sisätiloista oman ja tuoreen, pihapiiri on sekä kiva että lapsiystävällinen, ja naapurit vaikuttavat kivoilta. Työpaikalle on kutakuinkin täsmälleen sama kuin edellisestä asunnosta – mutta moottoriteiden hörinä ei tänne kuulu.
Ainoina miinuksina taitaa olla selkeän moottoripyöräparkin puuttuminen, ahtaat autojen parkkiruudut sekä tietysti iänikuinen riski siitä, että tulee jotain isoa remonttia. (Onneksi säästöihin jäi sentään hieman puskuria.)
Sen voi kuitenkin sanoa, että omalta tämä tosiaan tuntuu – meille sopivalta. Neliöitä on kohtuullisesti, huoneita mukavasti, mukavan avara alakerta, uusi maali seinässä tekee sisätiloista oman ja tuoreen, pihapiiri on sekä kiva että lapsiystävällinen, ja naapurit vaikuttavat kivoilta. Työpaikalle on kutakuinkin täsmälleen sama kuin edellisestä asunnosta – mutta moottoriteiden hörinä ei tänne kuulu.
Ainoina miinuksina taitaa olla selkeän moottoripyöräparkin puuttuminen, ahtaat autojen parkkiruudut sekä tietysti iänikuinen riski siitä, että tulee jotain isoa remonttia. (Onneksi säästöihin jäi sentään hieman puskuria.)
Koti se on ihmiselläkin.
Yllättävän nopeasti sitä unohtaa, miltä tuntui asua "siinä vanhassa".
---
Ps. Edellinen asuntoyhtiö sen sijaan jätti “kivat” muistot itsestään vaatimalla lisärahaa kuitenkaan kykemättä yksilöimään miksi…!?! :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti