Uhkana ”perinteiset arvot”

Oli tuossa uutinen Puolasta. Siellä paikallinen sisäministeri vastustaa naisiin kohdistuvan väkivallan hillitsemiseen pyrkivää Euroopan neuvoston sopimusta. Perusteluna tällä miehellä on ”perinteiset arvot.”

Tästä tulikin mieleeni, että perinteiset arvot taitavat nousta esille vain kahdessa yhteydessä. Ensinnäkin, jos konservatiivi huolestuu – jo tapahtumassa olevan – yhteiskunnallisen muutoksen nopeudesta eikä hän keksi oikein mitään vakuuttaviakaan argumentteja. "Miksi homot eivät saa solmia samanlaista juridista parisuhdetta kuin heterot – no, kun ”perinteiset arvot” :)

Toinen tilanne, jossa perinteiset arvot nousevat esille lienee tietyt, menneisyyteen katsovat juhlapäivät. Esimerkiksi joka joulukuun kuudes uusinnetaan yhä uudelleen ja uudelleen se, mitä itsenäisyys tarkoittikaan. Itsenäisyys on perinteinen suomalainen arvo :)

Näiden "perinteisten arvojen" ohella on meillä on kuitenkin aidosti yhteiskuntaa yhdistäviä, yhteisiä arvoja. Niitä ei tosin tarvitse erikseen puolestaa, ne vain ovat. Hiljaisina, jossain tuolla taustalla. Usein vieläpä niin, että niihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota (vaikka syytä voisikin olla).

”Perinteiset arvot” tuntuvatkin lievästi sanottuna kumisevan tyhjyyttään, mutta kai niillä joitakin (ainakin samanmielisiä) pystyy hämäämään. Mietipä, jos vaikka parisuhdekeskustelussa konservatiiveillä olisi jotain muitakin argumentteja kuin että aina ennenkin on menty näin. Tai että joskus mietittäisiin itsenäisyyden sisältöä ja merkitystä, siis muutakin – näitä asioita sinällään väheksymättä – kuin että torjuntavoitto ja ”täällä ei ryssä määrää”.

---

Ps. Jostain syystä näihin ”perinteisiin arvoihin” näyttäisi myös liittyvä selkeähkö jaottelu meihin ja niihin toisiin, hyviin ja pahoihin.