Tulimme raskaaksi. Tämä tapahtuma herätti tietysti
monenlaisia tuntemuksia ja aatoksia, joista yksi pamahti päähäni työmatkalla
liikennevaloissa: tarvitsen uuden auton.
Olin katsellut jo aiemmin autoja liikennevaloihin
pysähtyessäni. Tosin silloin olin katsellut lähinnä sitä, kuinka erilaisia
ihmisiä onkaan, ja pohtinut sitä, kuinka monen *pitää* oikeasti ajaa päivittäin
itsekseen autollaan. Espoossa.
Lähihistoriani autojen kanssa on ollut se, että ostin
edellisen autoni ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikkani kunniaksi.
Silloin korostin auton valinnassa sitä, että auto on vain liikkumisväline. Sitä
korosti mielestäni sekä auton harmaa väli että auton merkki, Toyota Corolla – sellainen
pienehkö peruskärry.
Kyseinen auto oli ollut minulle kuluneet yhdeksän
vuotta varsin passeli. Kilsoja oli kertynyt vuodesta toiseen hyvin tarkasti kymmenisen
tuhatta vuotta kohti. Auto ei ollut vaatinut juurikaan isompia huoltoja ja
liikutti sekä ihmisiä että tavaraa paikasta toiseen. Sen paras ominaisuus oli
viisiovisuus ja siihen liittyvä mahdollisuus tehdä takapenkeistä ja
tavaratilasta tilava tavarankuljetuskokonaisuus. Yksi iso ongelma autossa kuitenkin
oli: emme mahtuneet siihen edes kahdestaan Peipeni (puspus) kanssa, kun
muutimme kesän aluksi kaupungista mökille. Auto oli tavaraa täynnä lattiasta
kattoon kaikkialla muualla paitsi kuljettajanpaikalla.
Tähän tarvittiin muutos. Ja tämä ajatus sai minut
katselemaan autoja vähän uusin silmin. Siitä se siis alkoi :)
Siellä liikennevaloissa tein sellaisen empiirisen
havainnon, että kyllä se näyttäisi olevan selkeästi Volvo V70:n, jossa on
2000-luvun autoista selkeästi tilavin tavaratila. Tuntui, että mikään muu
vähänkin henkilöauton mitoissa säilyvä auto ei pysty kilpailemaan tämän
tosiasian kanssa. Ja joukostahan tuntui löytyvän todellisia valefarmareita –
autoja, joissa tavaratilaan tuskin mahtuisi edes halkokoria.
Seuraavaksi suuntasin Nettiautoon katselemaan Suomessa
tarjolla olevia autoja. Tuntuikin, että
nykyään voi löytää yhdestä paikasta KAIKKI tarjolla olevat kulkuneuvot. Ei
tarvitse tyytyä kotikylän huijareiden valikoimaan. Nettiauton rinnalla löysin googlettamalla
mm. testikirjoituksia sekä tietysti asiantuntijoiden käymiä syväanalyyttisia
keskusteluja tyyliin Suomi24.
Ja koska pitää olla vaihtoehtoja, Volvon rinnalla
pidin hetken ajatuksissani Skoda Oktaviaa – ”järkevämpää” rinnakkaistuotetta.
Sydän veti kuitenkin Volvoa kohti. Ja peli oli menetetty viimeistään siinä
vaiheessa, kun tajusin, että siitä on myös XC- eli farmarimaasturimalleja. Skoda
Scoutteja ei vastaavasti ollut, bensakoneella, tarjolla yhden yhtä.
Maasturiominaisuus houkutteli kuluneen talven kokemusten pohjalta. Olin jäänyt
silloin molemmilla lumisilla kerroilla kiinni aurattuun mökkipihaani. Josko se
loppuisi. Lisäksi korotettu maavara tuo mökkityön kunnostamiseen muutaman
lisävuoden :)
Pisteenä iin päälle oli varmasti se, että Volvo XC:n
hieman normiautoista ronskiudellaan poikkeava ulkokuori alkoi mielyttämään
silmääni. Etenkin mustana :)
Ilman omantunnontuskia tämä valinta ei kylläkään
mennyt. Onhan varsinkin kyseisen aikakauden Volvo melkoinen saastuttaja. Iso
kone ja ei vielä nykyisen kaltaista panostusta moottorin ekologisuuteen. Niin,
ja se aikakausi valikoitu hyvin yksinkertaisesti: katsoin uusien autojen
hintoja lehti-ilmoituksista ja tilieni saldoa. Siltä pohjalta tempasin hatusta
sopivan puolipyöräen summan, että sen verran sitä voisi laittaa.
Tältä pohjalta katsoin sitten tarjolla olevat yksilöt
netistä. Yksi kelvollinen näytti löytyvän naapuripitäjän, Helsingin, puolelta.
Siis koeajoon. Ja hyvältähän se tuntui :) Sitten takaisin nettiin ja
puhelinyhteys kiinnostavinta yksilöä myyvään kauppiaaseen. Tämä lupasi ajattaa
auton Jyväskylästä luoksemme koeajoon. Kuulosti hyvältä!
Onneksi tovi ennen koeajoa tuli mieleeni erään
joensuulaisen ystäväni kikka: koeajossa auto, jonka tietää mallina jo
miellyttävän, välittömästi katsastusaseman kuntotarkastukseen. Nyt siellä
selvisi, että takaiskarit ja etujarrut eivät menisi välttämättä katsastuksessa
läpi, muutoin kelpo yksilö. Viat kun on katsastusaseman lapulla mustaa
valkoisella, niin myyjän on paha sanoa oikein mitään auton iästä tai muusta.
Myyjä lupasikin hoitaa nämä asiat kuntoon, niin kuin tekikin, vaikka väillä en
meinannut sitä uskoa.
Heti alkumetreillä vielä Bilian nettisivut auki ja
sieltä mm. kattoboksi telineineen, takatilan muovimatto ja maalin paikkauskynä,
niin siinäpä se. Nyt auto on ollut alla hieman reilut kaksi kuukautta ja
hyvälle valinnallehan tuo tuntuu. Seuraavaa huoltoa odottaessa :)
---
Ps. Niin, ja se vanha auto, se Corolla meni
luonnollisesti vaihdossa – hintaan, mitä veikkailinkin nettiautojen hintojen
perusteella ja mitä kaksi automyyjää koslasta tarjosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti