Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta

Vieläkö muistat kuinka ns. maahanmuuttokeskustelu alkoi siitä, ettei saa hyssytellä, vaan että ”siitä” pitää saada puhua. Kukaan ei tosin tätä puhetta estänyt ja tämä ns. hyssyttely oli tainnut tarkoittaa lähinnä sitä, että ”sitä” ei pitänyt juuri kukaan isona yhteiskunnallisena kysymyksenä.

”Se” oli tietenkin tätä ns. maahanmuutto”kriittisyyttä” – onhan kriittisyys paljon nätimpi sana kuin vastaisuus. Maahanmuutto oli kuulemma oikein aivan ”hallitsematonta” tässä muutoin varsin usein pikkutarkan byrokraattisuuden luvatuksi maaksi haukutussa yhteiskunnassa. Kuvitella :) Käsiinkin se oli kuulemma ”räjähtänyt” – jos oikein valikoimalla tulkitsi tilastoja :)

Niin, ja se ”maahanmuutto”, sekin osoittautui melko moninaiseksi. Eihän sitä nyt sentään ihan kaikkea maahanmuuttoa pystynyt kukaan vastustamaan, vaikka jo tässä vaiheessa enemmistölle sana ”maahanmuuttaja” toikin mieleen muslimitaustaisen pakolaisen, josta oli parempi olla tykkäämättä. Mitäpä siitä, että suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovatkin olleet venäläisiä ja virolaisia työn perässä Suomeen saapuneita tai että se maahanmuuttaja- ja muslimitaustainen ihminen saattoi istua vieressäsi ja olla ystäväsi. Ennakkoluuloja on niin helppo ruokkia ja tarjota niiden jatkeeksi valmiita lauseita. (Tämän huomaa ainakin koulumaailmassa.)

Puhe siirtyikin ns. humanitaariseen maahanmuuttoon. Se on vähän samalla tavalla kiva vastaisuuden kohde kuin postmoderni tai Guggenheim – kovinkaan moni ei ymmärrä mistä oikeastaan on kyse, mutta kuulostaa ihan tarpeeksi epäillyttävältä kuitenkin. Työtä kun tekee ja maksaa verot, niin ”saa” tänne sitten tulla kuitenkin (kunhan ei vie ”meidän” työpaikkoja).

Mutta voi pahus, tässä humanitaarisuudessa taisikin olla kyse maailman hädänalaisimpien auttamisesta. Ja sille pakolaisuudellekin on vissiin oikein tarkat määritelmät ja Suomikin hylkää ison osan turvapaikkahakemuksista. Voiko sitä lähimmäisistä huolehtimisen rajoittaa vain… ööö, niin keneen. ”Meihin?” – Suomen kansalaisiakin kun on niin monenlaisia.

Ehkä onkin siis fiksumpi puhua monikulttuurisuuden ”vaaroista” – ilman, että tätä monikulttuurisuutta tarvitsee määritellä. Silloin nimittäin voisi joutua selittelemään sitä, ettei ole koskaan ollut monikulttuurisuuden vastakohtaa, yksikulttuurisuutta. Ainahan täällä on kieliä puhuttu ja uskontoihin uskottu. Monikossa siis.

Mutta koko ”keskustelun” ajan se on ainakin tullut selväksi, että islam ansaitsee erityisen huomion – vieläpä niin, että islamiin pitäisi suhtautua ikään kuin se olisi yksi, yhtenäinen köntti, ja että muslimitaustaisten kohdalla uskonto olisi jotenkin kaiken selittävä tekijä. Vähän niin kuin meillä eurooppalaisilla on tuo kristinusko tai öööö… hetkinen! :)

---

Ns. maahanmuuttokriitikoiden puheita näyttäisikin vahvimmin yhdistävän vahva tarve luokitella ihmisiä sellaisten ulkoisten tekijöiden avulla kuten esimerkiksi – tai erityisesti – uskonto. Tämä on mielestäni vaarallinen lähtökohta eikä meidän tule ottaa siihen suuntaan yhtään taka-askelta.

Ihmisiin tulee suhtautua aina yksilöinä ja lähtökohdiltaan yhdenvertaisina – etenkin kun kyse on sellaisista valtiollisista ja yhteiskunnallisista asioista kuin työpaikan saaminen tai oikeus valita asuinpaikkansa. Tällaisia asioita ei pidä lähteä rajaamaan esim. henkilön kulttuuritaustan vuoksi. Ei edes, vaikka tilastot osoittavatkin, että joissakin ihmisryhmissä syyllistytään muita enemmän rikoksiin, tai siksi, että joidenkin ihmisten kotimaassa kohdellaan naisia heikommin tai siellä jaetaan julmia ja epäoikeudenmukaisia tuomioita.

Kukin on syytön kunnes toisin todistetaan. Muutoinhan samalla logiikalla meidän tulisi olla huolissaan myös mm. siitä, että syrjäytyneet ovat ”yliedustettuina” monissa varsin ongelmallisissa tilastoissa. Tilastojen avulla voimme laskea todennäköisyyksiä, mutta todennäköisyyksien perusteella emme voi tuomita yksilöitä. Se olisi yleistämistä – ja mikäli yleistäminen perustuu etniseen taustaan, on kyse rasistisesta yleistämisestä.

---

Ja mitäpä siitä maahanmuutosta sinällään voisi olla mieltä? – Vähän hassu kysymys, koska ihmiset ovat aina liikkuneet ja olleet vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä vieläpä niin, että avoimimmat ja vapaimmat yhteiskunnat ovat menestyneet parhaiten.

Tai entäpä monikulttuurisuudesta ja sen edistämisestä? Määriteltiinpä kulttuuri oikeastaan miten tahansa, niin esim. Suomi on ollut aina monikulttuurinen. Ja joo, globalisaation aikakaudella monikulttuurisuus lisääntyy ja vahvistuu, mutta edistääkö sitä joku ihan tietoisesti ja ideologisesti? Tuskin :)

Sen sijaan monikulttuurisuuden edistämisellä tarkoitettaneen yleensä sitä, että pyritään hyväksymään toistemme erilaiset tavat ihan täällä arjenkin tasolla – niin kauan, kunhan emme ”tavoillamme” vahingoita toisiamme. Silloinhan kyse on useimmiten rikoksesta ja se onkin siten ihan oma juttunsa, poliisiasia niin sanotusti.

Niin, ja jos joku on huolissaan suomalaisuudesta, niin on ensinnäkin hyvä muistaa, että koko ajatus suomalaisuudesta keksittiin tärkeäksi vasta 1800-luvulla ja toisekseen ei esim. suomen kieli vaikuta missään nimessä niin heikolta, että se olisi katoamassa mihinkään. Ja sitä paitsi kuka kaipaa nykyään mm. 1500-luvulle saakka nykyisen Suomen alueella vallalla ollutta katolilaisuutta tai 1800-luvun lopulle saakka tärkeäksi koettua kaskeamisen kulttuuria. Suomalaisuuskin siis muuttuu.

---

Koko ns. maahanmuuttokeskustelu on absurdi siksi, että se tuppaa aina jäämään jankkaukseksi, joka jää pyörimään erilaisen saivartelun muodossa näiden edellä käsiteltyjen perusasioiden tasolle. Vain harvoin keskustelu menee konkretiaan ja asioihin, joilla olisi jotain todellista merkityksellisyyttä yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

(Ja huom. Vasta nyt olen siirtymässä varsinaisesti ideologian värittämiin mielipiteisiin.)

Tässä mielessä nykyinen järjestelmä on rakenteeltaan ihan hyvä, joskaan ei käytänteiltään. On esimerkiksi hyvä, että EU:n sisällä on edistetty vahvasti vapaata liikkuvuutta. On myöskin hyvä, että on olemassa rajavalvontaa ja erilaisia lupamenettelyä niiden maiden asukkaiden kanssa, joiden kanssa mm. poliisiyhteistyö ei ole yhtä toimivaa kuin EU-maiden kesken. Samoin on hyvä, että pakolaisten tueksi on kansainvälisiä sopimuksia, järjestöjä ja käytännön työtä.

Sen sijaan on ilmeistä, että maailman hädänalaisia ei tueta eikä auteta lähellekään niin paljoa kuin mihin meillä riittäisi resurssit (ilman että se tarkoittaisi varsinaisesti mistään tinkimistä). Samoin on ilmeistä, että etenkin pakolaisina tai puolisoina tänne muuttuvat ihmiset tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea kotoutumiseen eli esim. kielitaidon kehittämiseen, etenkin jos heidän kotimaansa eroaa suuresti tästä yhteiskunnasta. Sekin lienee ilmeistä, että keskinäistä kulttuurin- ja tapojen tuntemusta tulisi pyrkiä vahvistamaan.

Edellisessä kappaleessa kirjoitettu ei tarkoita sitä, että Suomesta tulisi tehdä kaikkien maailman hädänalaisten turvapaikka tai että suomalaisen yhteiskunnan tulisi omaksua arvojensa vastaisia käytänteitä. Tällaisiakin uhkakuvia tunnutaan maalailevan – tosin aiheetta. Reaalielämän esimerkit puhuvat enemmänkin siihen suuntaan, että jos kotoutuminen onnistuu ja maahanmuuttajan tulevaisuus näyttää samalla tavalla valoiselta kuin toivon mukaan kaikkien muidenkin yhteiskunnan jäsenten, niin eipä siinä ole juurikaan merkkejä kulttuurien ja tapojen yhteentörmäyksestä. Sen sijaan kyse on tällöin normaalista ja yhteiskuntaa kehittävästä (monikulttuurisesta) vuorovaikutuksesta.

Tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö oikeastaan kaikkiin yhteiskunnallisiin asioihin liity ongelmia ja haasteita. Mutta emmehän me (ehkä populisteja lukuun ottamatta) muidenkaan haasteiden kohdalla totea, että pitäkää tunkkinne, ei kiinnosta. Ei, vaan haasteet yritetään ratkaista siltä arvo- ja periaatepohjalta minkä tärkeäksi koemme.

Näin tulee menetellä myös maahanmuuton kohdalla – ilman, että tässäkään asiassa ryhdymme luokittelemaan ihmisiä ensisijaisesti heidän ulkoisen taustansa perusteella.

---

Mikä tässä on niin hankala ymmärtää? :)


---

 Ps. Kyse tuskin onkaan ymmärtämisestä, vaan ennakkoluuloisista ja ksenofobisista lähtökohdista. Vieras – jonka roolia ajaa tällä kertaa etupäässä islam – saa toimia sylkykuppina. Ollaan edelleen alkupisteessä: tärkeintä on "keskustelu" sinällään, ei asia tai asiaargumentit.

Sen sijaan kyse näyttäisi olevan lähinnä siitä, että sitä "pahaa oloa" pitää päästä purkamaan jotenkin. Maahanmuuttovastaisuuden nousussa on kyse pohjimmiltaan turvallisuuden- tai siis turvattomuudentunteesta: globalisaatio, Kiina-ilmiö, tehokkuus, yt-neuvottelut, taantuma, eurokriisi, inflaatio, tuloerot, pätkätyöt, työttömyys...
 
Ja jos Suomessa ei olisi yhden yhtä muslimia tai muutakaan ulkomaalaista, niin kuinka paljon paremmin muiden suomalaisten asiat olisivatkaan? – Niin juuri, eroa ei käytännössä olisi lainkaan.