Vieläkö muistat kuinka ns. maahanmuuttokeskustelu
alkoi siitä, ettei saa hyssytellä, vaan että ”siitä” pitää saada puhua. Kukaan
ei tosin tätä puhetta estänyt ja tämä ns. hyssyttely oli tainnut tarkoittaa
lähinnä sitä, että ”sitä” ei pitänyt juuri kukaan isona yhteiskunnallisena
kysymyksenä.
”Se” oli tietenkin tätä ns. maahanmuutto”kriittisyyttä”
– onhan kriittisyys paljon nätimpi sana kuin vastaisuus. Maahanmuutto oli
kuulemma oikein aivan ”hallitsematonta” tässä muutoin varsin usein pikkutarkan
byrokraattisuuden luvatuksi maaksi haukutussa yhteiskunnassa. Kuvitella :) Käsiinkin
se oli kuulemma ”räjähtänyt” – jos oikein valikoimalla tulkitsi tilastoja :)
Niin, ja se ”maahanmuutto”, sekin osoittautui melko
moninaiseksi. Eihän sitä nyt sentään ihan kaikkea maahanmuuttoa pystynyt kukaan
vastustamaan, vaikka jo tässä vaiheessa enemmistölle sana ”maahanmuuttaja”
toikin mieleen muslimitaustaisen pakolaisen, josta oli parempi olla
tykkäämättä. Mitäpä siitä, että suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovatkin olleet
venäläisiä ja virolaisia työn perässä Suomeen saapuneita tai että se
maahanmuuttaja- ja muslimitaustainen ihminen saattoi istua vieressäsi ja olla
ystäväsi. Ennakkoluuloja on niin helppo ruokkia ja tarjota niiden jatkeeksi
valmiita lauseita. (Tämän huomaa ainakin koulumaailmassa.)
Puhe siirtyikin ns. humanitaariseen maahanmuuttoon. Se
on vähän samalla tavalla kiva vastaisuuden kohde kuin postmoderni tai
Guggenheim – kovinkaan moni ei ymmärrä mistä oikeastaan on kyse, mutta
kuulostaa ihan tarpeeksi epäillyttävältä kuitenkin. Työtä kun tekee ja maksaa
verot, niin ”saa” tänne sitten tulla kuitenkin (kunhan ei vie ”meidän”
työpaikkoja).
Mutta voi pahus, tässä humanitaarisuudessa taisikin
olla kyse maailman hädänalaisimpien auttamisesta. Ja sille pakolaisuudellekin
on vissiin oikein tarkat määritelmät ja Suomikin hylkää ison osan
turvapaikkahakemuksista. Voiko sitä lähimmäisistä huolehtimisen rajoittaa vain…
ööö, niin keneen. ”Meihin?” – Suomen kansalaisiakin kun on niin monenlaisia.
Ehkä onkin siis fiksumpi puhua monikulttuurisuuden ”vaaroista”
– ilman, että tätä monikulttuurisuutta tarvitsee määritellä. Silloin nimittäin
voisi joutua selittelemään sitä, ettei ole koskaan ollut monikulttuurisuuden
vastakohtaa, yksikulttuurisuutta. Ainahan täällä on kieliä puhuttu ja
uskontoihin uskottu. Monikossa siis.
Mutta koko ”keskustelun” ajan se on ainakin tullut selväksi, että islam ansaitsee erityisen huomion – vieläpä
niin, että islamiin pitäisi suhtautua ikään kuin se olisi yksi, yhtenäinen
köntti, ja että muslimitaustaisten kohdalla uskonto olisi jotenkin kaiken
selittävä tekijä. Vähän niin kuin meillä eurooppalaisilla on tuo kristinusko
tai öööö… hetkinen! :)
---
Ns. maahanmuuttokriitikoiden puheita näyttäisikin vahvimmin
yhdistävän vahva tarve luokitella ihmisiä sellaisten ulkoisten tekijöiden
avulla kuten esimerkiksi – tai erityisesti – uskonto. Tämä on mielestäni
vaarallinen lähtökohta eikä meidän tule ottaa siihen suuntaan yhtään
taka-askelta.
Ihmisiin tulee suhtautua aina yksilöinä ja
lähtökohdiltaan yhdenvertaisina – etenkin kun kyse on sellaisista
valtiollisista ja yhteiskunnallisista asioista kuin työpaikan saaminen tai
oikeus valita asuinpaikkansa. Tällaisia asioita ei pidä lähteä rajaamaan esim. henkilön
kulttuuritaustan vuoksi. Ei edes, vaikka tilastot osoittavatkin, että joissakin
ihmisryhmissä syyllistytään muita enemmän rikoksiin, tai siksi, että joidenkin
ihmisten kotimaassa kohdellaan naisia heikommin tai siellä jaetaan julmia ja
epäoikeudenmukaisia tuomioita.
Kukin on syytön kunnes toisin todistetaan. Muutoinhan
samalla logiikalla meidän tulisi olla huolissaan myös mm. siitä, että
syrjäytyneet ovat ”yliedustettuina” monissa varsin ongelmallisissa tilastoissa.
Tilastojen avulla voimme laskea todennäköisyyksiä, mutta todennäköisyyksien
perusteella emme voi tuomita yksilöitä. Se olisi yleistämistä – ja mikäli
yleistäminen perustuu etniseen taustaan, on kyse rasistisesta yleistämisestä.
---
Ja mitäpä siitä maahanmuutosta sinällään voisi olla
mieltä? – Vähän hassu kysymys, koska ihmiset ovat aina liikkuneet ja olleet
vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä vieläpä niin, että avoimimmat ja
vapaimmat yhteiskunnat ovat menestyneet parhaiten.
Tai entäpä monikulttuurisuudesta ja sen edistämisestä?
Määriteltiinpä kulttuuri oikeastaan miten tahansa, niin esim. Suomi on ollut
aina monikulttuurinen. Ja joo, globalisaation aikakaudella monikulttuurisuus
lisääntyy ja vahvistuu, mutta edistääkö sitä joku ihan tietoisesti ja
ideologisesti? Tuskin :)
Sen sijaan monikulttuurisuuden edistämisellä
tarkoitettaneen yleensä sitä, että pyritään hyväksymään toistemme erilaiset
tavat ihan täällä arjenkin tasolla – niin kauan, kunhan emme ”tavoillamme”
vahingoita toisiamme. Silloinhan kyse on useimmiten rikoksesta ja se onkin
siten ihan oma juttunsa, poliisiasia niin sanotusti.
Niin, ja jos joku on huolissaan suomalaisuudesta, niin
on ensinnäkin hyvä muistaa, että koko ajatus suomalaisuudesta keksittiin
tärkeäksi vasta 1800-luvulla ja toisekseen ei esim. suomen kieli vaikuta
missään nimessä niin heikolta, että se olisi katoamassa mihinkään. Ja sitä
paitsi kuka kaipaa nykyään mm. 1500-luvulle saakka nykyisen Suomen alueella vallalla
ollutta katolilaisuutta tai 1800-luvun lopulle saakka tärkeäksi koettua
kaskeamisen kulttuuria. Suomalaisuuskin siis muuttuu.
---
Koko ns. maahanmuuttokeskustelu on absurdi siksi, että
se tuppaa aina jäämään jankkaukseksi, joka jää pyörimään erilaisen saivartelun
muodossa näiden edellä käsiteltyjen perusasioiden tasolle. Vain harvoin
keskustelu menee konkretiaan ja asioihin, joilla olisi jotain todellista merkityksellisyyttä
yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
(Ja huom. Vasta nyt olen siirtymässä varsinaisesti
ideologian värittämiin mielipiteisiin.)
Tässä mielessä nykyinen järjestelmä on rakenteeltaan
ihan hyvä, joskaan ei käytänteiltään. On esimerkiksi hyvä, että EU:n sisällä on
edistetty vahvasti vapaata liikkuvuutta. On myöskin hyvä, että on olemassa
rajavalvontaa ja erilaisia lupamenettelyä niiden maiden asukkaiden kanssa,
joiden kanssa mm. poliisiyhteistyö ei ole yhtä toimivaa kuin EU-maiden kesken.
Samoin on hyvä, että pakolaisten tueksi on kansainvälisiä sopimuksia,
järjestöjä ja käytännön työtä.
Sen sijaan on ilmeistä, että maailman hädänalaisia ei
tueta eikä auteta lähellekään niin paljoa kuin mihin meillä riittäisi resurssit
(ilman että se tarkoittaisi varsinaisesti mistään tinkimistä). Samoin on
ilmeistä, että etenkin pakolaisina tai puolisoina tänne muuttuvat ihmiset
tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea kotoutumiseen eli esim. kielitaidon
kehittämiseen, etenkin jos heidän kotimaansa eroaa suuresti tästä
yhteiskunnasta. Sekin lienee ilmeistä, että keskinäistä kulttuurin- ja tapojen
tuntemusta tulisi pyrkiä vahvistamaan.
Edellisessä kappaleessa kirjoitettu ei tarkoita sitä,
että Suomesta tulisi tehdä kaikkien maailman hädänalaisten turvapaikka tai että
suomalaisen yhteiskunnan tulisi omaksua arvojensa vastaisia käytänteitä.
Tällaisiakin uhkakuvia tunnutaan maalailevan – tosin aiheetta. Reaalielämän
esimerkit puhuvat enemmänkin siihen suuntaan, että jos kotoutuminen onnistuu ja
maahanmuuttajan tulevaisuus näyttää samalla tavalla valoiselta kuin toivon
mukaan kaikkien muidenkin yhteiskunnan jäsenten, niin eipä siinä ole juurikaan
merkkejä kulttuurien ja tapojen yhteentörmäyksestä. Sen sijaan kyse on tällöin
normaalista ja yhteiskuntaa kehittävästä (monikulttuurisesta)
vuorovaikutuksesta.
Tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö oikeastaan kaikkiin
yhteiskunnallisiin asioihin liity ongelmia ja haasteita. Mutta emmehän me
(ehkä populisteja lukuun ottamatta) muidenkaan haasteiden kohdalla totea, että pitäkää tunkkinne, ei kiinnosta. Ei,
vaan haasteet yritetään ratkaista siltä arvo- ja periaatepohjalta minkä
tärkeäksi koemme.
Näin tulee menetellä myös maahanmuuton kohdalla –
ilman, että tässäkään asiassa ryhdymme luokittelemaan ihmisiä ensisijaisesti heidän ulkoisen
taustansa perusteella.
---
Mikä tässä on niin hankala ymmärtää? :)
---
Ps. Kyse tuskin onkaan ymmärtämisestä, vaan ennakkoluuloisista ja ksenofobisista lähtökohdista. Vieras – jonka roolia ajaa tällä kertaa etupäässä islam – saa toimia sylkykuppina. Ollaan edelleen alkupisteessä: tärkeintä on "keskustelu" sinällään, ei asia tai asiaargumentit.
Sen sijaan kyse näyttäisi olevan lähinnä siitä, että sitä "pahaa oloa" pitää päästä purkamaan jotenkin. Maahanmuuttovastaisuuden nousussa on kyse pohjimmiltaan turvallisuuden- tai siis turvattomuudentunteesta: globalisaatio, Kiina-ilmiö, tehokkuus, yt-neuvottelut, taantuma, eurokriisi, inflaatio, tuloerot, pätkätyöt, työttömyys...
Ja jos Suomessa ei olisi yhden yhtä muslimia tai muutakaan ulkomaalaista, niin kuinka paljon paremmin muiden suomalaisten asiat olisivatkaan? – Niin juuri, eroa ei käytännössä olisi lainkaan.
---
Ps. Kyse tuskin onkaan ymmärtämisestä, vaan ennakkoluuloisista ja ksenofobisista lähtökohdista. Vieras – jonka roolia ajaa tällä kertaa etupäässä islam – saa toimia sylkykuppina. Ollaan edelleen alkupisteessä: tärkeintä on "keskustelu" sinällään, ei asia tai asiaargumentit.
Sen sijaan kyse näyttäisi olevan lähinnä siitä, että sitä "pahaa oloa" pitää päästä purkamaan jotenkin. Maahanmuuttovastaisuuden nousussa on kyse pohjimmiltaan turvallisuuden- tai siis turvattomuudentunteesta: globalisaatio, Kiina-ilmiö, tehokkuus, yt-neuvottelut, taantuma, eurokriisi, inflaatio, tuloerot, pätkätyöt, työttömyys...
Ja jos Suomessa ei olisi yhden yhtä muslimia tai muutakaan ulkomaalaista, niin kuinka paljon paremmin muiden suomalaisten asiat olisivatkaan? – Niin juuri, eroa ei käytännössä olisi lainkaan.
