Tuskin olen ainoa, joku on ryhtynyt presidentinvaalien vuoksi pohtimaan omaa Nato-kantaansa. Tarkoitan tällä Arhinmäen sisääntulonsa kunniaksi nostattamaa keskustelua siitä, kuka vastustaa Natoa eniten. Kysymys oli tietysti Arhinmäelle, Väyryselle ja Soinille tyypillisesti siinä määrin retorinen, että kysyjä on myös vastaus.
Ja itse keskustelu – se oli ankeaa. Kukaan ei tainnut sanoa oikeastaan mitään itse Natosta tai sen roolista kansainvälisessä politiikassa. Keskustelu junnasi yksinomaan vain tosiaan siinä, millä sanamuodoilla Natoon ei olla nyt menossa.
Tällainen dogmaattinen asenne on omiaan nostattamaan ainakin minussa vastareaktion. Ryhdyinkin pohtimaan useita Naton vastaisia argumentteja ja havaitsin niistä monen olevan melkoista huuhaata.
Natoon liittyminen ei tarkoita sitä, että Suomen pitäisi osallistua uusiin sotiin. Nato-mailla on oikeus päättää mihin operaatioon ne lähtevät. Joskus näihin operaatioihin lähtevät myös valtiot, jotka eivät ole Naton varsinaisia jäseniä. Onhan Suomikin mukana Naton Afganistanin operaatiossa ja toisaalta mm. Saksa on jättänyt monet touhut väliin.
Natoon liittyminen tuskin tekisi myöskään Suomesta yhtään nykyistä enempää USA:n nukkevaltiota. Se on kyllä totta, että USA:lla lienee paljon vaikutusvaltaa Natossa. Mutta niinhän sillä on kansainvälisessä politiikassa ja mm. YK:ssa muutenkin. Tilanne siis tuskin näiltä osin muuttuisi yhtään mihinkään. Tai siis onhan USA:n kansainvälinen asema muuttumassa, mutta se ei sinällään suoraan liity Natoon.
Olisikohan joku joskus myös pohtinut sitä, joutuisiko Suomi Nato-jäsenyyden myötä helpommin Naton vastaisten voimien eli esim. ääri-islamistien terroristi-iskun kohteeksi. Todennäköisyys tähänkin lienee melko pieni. Onhan Suomi tosiaan jo nyt mukana kenties eniten ainakin ääri-islamistista terrorismia ruokkivassa sodassa Afganistanissa.
Sitä paitsi Suomi on jo nyt Naton rauhankumppanijäsen eli tekee tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja hankkii uudet aseensa Nato-yhteensopiviksi. Näiltä osin muutos ei siis olisi kovinkaan suuri.
Ja sitten on tietysti vielä se puoltava argumentti, että päästäisiin taas uuteen pöytään päättämään asioista. Tämä mahdollisuus ei aukea vielä rauhankumppanina. Mutta tämäkin pöytäargumentti on suunnilleen yhtä tyhjä kuin nuo edellä mainitsemani vastustavat argumentit.
Ihan joka pöytään pääsemisen ei pidä olla itsestäänselvyys. Ja tässä onkin suunnilleen se ainoa syy, miksi en halua Suomea Naton jäseneksi. Nato on kuitenkin edelleen ensisijaisesti sotilasliitto, joka keskittyy ensisijaisesti sotilaallisiin operaatioihin. Mielestäni Suomen pitäisi vähentää omaa rooliaan tällä saralla muutenkin.
Mikäli Nato joskus oikeasti muuttuu ´täydenpalvelun´ kriisinhallintajärjestöksi, niin sitten Suomen jäsenyyttä voi miettiä puolestani uudelleen. Tällöin Suomella voisi olla mahdollisuus korostaa sekä Naton sisällä että Naton toimintojen kautta itse siviilikriisinhallintaa sekä reilua meininkiä eli esim. ihmisoikeuksia ja ympäristönäkökulmia.
Tosin tähänkin jäisi se iso mutta, että mikä olisi tällöin Naton ja YK:n välinen suhde. Missään nimessä Suomen ei pidä olla mukana vahvistamassa nykyistä kehitystä, jossa YK:n rooli uhkaa olla pienenemään päin – jopa siinä määrin, että YK:n vauraimmat ja ammattitaitoisimmat maat ovat hyvin pitkälti mm. ulkoistaneet rauhanturvaoperaatiot muutoinkin heikommin menestyville valtioille. Suomi ei saa olla vahvistamassa tai edes ylläpitämässä kehitystä siihen suuntaan, että maailma johdetaan harvojen ja valittujen klubeista. Se tuskin on pitkässä juoksussa edes Suomenkaan etu.
Arhinmäkeläisten mieliksi vielä tämä: Minusta Suomen ei pidä liittyä Natoon. Piste :)
Sen sijaan meidän tulisi yrittää elvyttää YK uuteen nousuun ja samalla saada se uudistetuksi. Se olisi äärimmäisen paljon tärkeämpää kuin tämä tällainen tyhjänpäiväinen Nato-keskustelu. Ja jos Natosta on kerran käytävä keskustelua, niin sen olisi syytä perustua hyviin argumentteihin. Muuten keskustelusta on omiaan tulemaan tunnepitoista – ja tunteethan voivat muuttua, nopeastikin.
---
Ps. Jätin nyt ottamatta kantaa Suomen maanpuolustuksen järjestämistapaan sekä rahakysymyksiin, koska Nato-kysymys on näkemykseni mukaan enemmän periaatteellinen ja Suomen kansainväliseen rooliin liittyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti