Mitä Pekka tekisi?

Vaikka kuulun siihen koulukuntaan, joka ei tykkää niinkään palvoa neroja vaan näiden ajatuksia, niin kyllähän Pekan kampanjasta voi nostaa innostavaksi esimerkiksi monenlaista.

Suurin opetus oli varmasti ylipäätään se, että ympäristö, ihmisoikeudet ja liberaalius voivat oikeasti nousta suorastaan valtavirtaan. Se on mahdollista, joskin tällä kertaa se tapahtui henkilökeskeisesti. Siitä on vielä melkoinen matka esim. kuntavaalien menestykseen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että yksittäisillä henkilöillä ja näiden imagoilla on – osittain valitettavasti – merkitystä. Vihreidenkin kannattaa tämä jossain määrin hyväksyä :)

Toisaalta Pekan sovittelua ja vastapuolen aitoa kuuntelua korostava imago oli kyllä tosi hieno. Siinä olisi paljon mahdollisuuksia ja se on itsessään arvokasta. Tosin sen ei pidä yrittää väittää – kuten välillä tunnutaan tekevän – tarkoittavan sitä, että mihinkään ei saisi sanoa vastaan. Onkin syytä muistuttaa jälleen kerran itseään Amnestyn linjasta: totuus on vahvin aseemme. Tässä yhteydessä totuudella muuten tarkoitetaan asiafaktoja, eikä suinkaan tunnepitoista pääpunaisena huutamista, miltä pohjalta totuuskäsityksiin näytetään myös yritettävän vaikuttaa. Asia-argumentit.

Lisäksi nostaisin esille Pekkaan liittyvän eräänlaisen ruohonjuuritason painotuksen, tietynlaisen maanläheisyyden. Pekan imago on ollut eräänlainen vihreä versio soinilaisuudesta, helposti lähestyvästä kansanmiehestä. Pekka kykeni ilmaisemaan itseään selkeästi, ja harrastaahan hän kuplavolkkareitakin! :) Ei kansantajuisuuden tarvitse aina tarkoittaa populistista sisällön puutetta ja vielä vähemmän kansaan kuuluminen tarkoittaa automaattisesti perussuomalaisuutta :) Lisäksi nykyihmisiltä alkaa löytyä uskoa myös suuryritysten ja valtiollisen ylimmän johdon ulkopuolelta tuleviin tahoihin. Eläköön kansalaisyhteiskunta! :)

Vastavuoroisesti on hauska ajatella myös sitä, mitä Väyrynen olisi tehnyt – siis mikäli olisi päässyt Pekan sijasta toiselle kierrokselle. Väyrynen olisi varmasti keksinyt jotain meuhkaa ja olisipa Väyrysen kannatus ollut varmasti Pekan kannatusta parempikin. Kisa olisi ollut toisin sanoen tasaisempi ja niin sanotusti värikkäämpi.

Silti oli äärimmäisen hienoa, että toisella kierroksella oli Pekka eikä Väyrynen. Ei ainoastaan vihreiden arvojen vuoksi, vaan myös vaalikampanjointityylin vuoksi. Pekka tavallaan tarjosi itseään ehdokkaana, mutta ei lähtenyt mihinkään epätoivoiseen kikkailuun tai vaikkapa suoranaiseen vastapuolen mustamaalaukseen. Tämäkin on sinällään arvokasta ja siitä on syytä pitää kiinni myös jatkossa. Asiakysymyksin ja niin sanotusti omaan peliin keskittyen.

Vaikka Pekan kampanjointityyli oli arvokasta, ei se ollut selvästikään kovin tuloksellista. Ja kuten niin monet muutkin (ei tosin esim. YLE:n vaalistudiossa ollut Jörn Donner :) ), niin myös minä väitän edelleen, että merkittävä tekijä näissä vaaleissa oli Pekan sivarius, homous ja kirkkoon kuulumattomuus. Näin ei pitäisi olla, mutta niin vaan oli.

Mutta jäi Pekalle tuloksellisuudessa parannettavaakin. Pekan olisi pitänyt haastaa Niinistö ilmaisemaan kantansa paljon nähtyä selvemmin. Tässä mielessä Niinistö pääsi liian helpolla – luultavasti helpommalla kuin jos vastassa olisi ollut Väyrynen. Toisekseen Pekka ei aina tullut sanoneeksi edes omia asioitaan loppuun. Tämä salli Niinistölle mahdollisuuden ottaa eräänlaisia ulkoisia voittoja.

Juu, ja näkyihän tässä varmaan myös osittain se ero, kummalla kakkoskierroksen ehdokkaista oli kokeneempi kampanjakoneisto takanaan. Nyt vihreät saivat aikamoista harjoitusta :) Sitä ainakin on syytä jatkoa ajatellen miettiä, kuinka paljon ja millä keinoin niin sanottuja liikkuvia äänestäjiä herätellään. Nyt tuntui, että nämä keinot johtivat pienoiseen epämääräisyyteen ja turhaan varovaisuuteen.

Jep, eiköhän tämä ollut tässä. Kuten se kuuluisa isoisä sanoi, PTUUIIIIIIIIIIIIIIIII, ja uutta matoa koukkuun :)

----

Ps. Kuulun myös muuten siihenkin koulukuntaan, joka ei tykkää kampanja- ja kampanjointi-sanoista, vaikka niitä tässä blogissa useaan otteeseen käytinkin. Minulle niissä särähtää korvaan se, että tehdään vaalien aikana jotain pitkälti vain siksi, että saataisiin tulosta ääntenlaskennassa. Puolueiden pitäisi olla mitä ovat ja sillä kasvispihvi.

Tältä osin on mielenkiintoista katsoa, mitä Niinistön puheet syrjäytymisen ehkäisemisestä ja ahneuden poistamisesta tulevat tarkoittamaan. Varsinkin kun presidentin tehtävät eivät sinällään noihin asioihin liity oikein mitenkään.