Haavisto-hypestä

Nythän on niin, että sitä ei saisi nauttia edes hetkeä siitä, että Suomen presidenttivaihtoehdot eivät ole Väyrynen ja Niinistö, vaan Haavisto ja Niinistö. Se on yhtälailla väärin kuin kaikkinainen innostuminen politiikasta. Ei pitäisi myöskään ihmisten toitottaa ääneen ehdokkaitaan. Hiljaa saisivat äänestää, ja kaipa tähän voisi jotenkin yrittää sen vaalisalaisuudenkin ympätä :)

No joo, tunnetta on tosiaan pelissä. Jytkyn jäljiltä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Tiedä, vaikka politiikka palaisi pidempikestoisestikin ihmisten arkeen ja arkisiin keskusteluihin. Olisikohan tässä jopa käymässä jonkinlainen vasemmistoradikalismin vuosikymmenten jälkeisen vastareaktion vastareaktio?

Kovin suurta kovaa valtaahan tässä pelissä ei sentään ole jaossa ja tältä osin kyseessä lienee eräänlainen henkilövaaleista innostuneiden hämääminen. Mutta jos nyt kuitenkin on tällainen kisa, niin kai sitä kakkoskierroksestakin saa olla kiinnostunut, hieman innostunutkin kenties? (Näiden vaalien jälkeen voidaan toki päättää, että kahdestoista on viimeinen.)

Ja mitä näiden vaalien kakkoskierroksen valintaan tulee, niin eipä tuo kakkosta jo ekalla kierroksella äänestäneelle kovin vaikeaa ole :) Äänestän ennemmin tulevaisuuden kuin menneisyyden puolesta. Äänestän enemmin rauhantyön, ympäristön ja kansalaisyhteiskunnan kuin elinkeinoelämän ja rahakurin puolesta. Ihan siis jo niiden oikeuden valtaoikeuksien vuoksi. Tässä valitaan ulkopolitiikan johtajaa globalisoituvaan maailmaan, ei uuden talouskriisin selättäjää.

Kokemuksen määrässä ehdokkaiden välillä tuskin on mitään merkittävää eroa. Erot liittyvät enemmän laatuun.

Symboliarvoakin kakkoskierros lienee jo sinällään omiaan vahvistamaan – ja siltäkin osin valinta on selkeä. Ennemmin punavihreä kuin porvari.  Ja koska olen nähnyt jo aivan liian monta haastattelua, jossa paikallinen mies perustelee Niinistön (!) äänestämistään Haaviston (!) seksuaalisella suuntautumisella, niin alkaahan silläkin asialla olemaan väliä. Ei pitäisi, ei sitten missään nimessä.

Samalla tämä on aikamoinen todiste siitä, että seksuaalinen suuntautuneisuus tulisi selvästikin lisätä perustuslain yhdenvertaisuuspykälään ihan erikseen mainittuna asiana. Meinaan nimittäin, että jos nämä haastatellut pääsevät valitsemaan työntekijöitä, niin tokkapa nuo silloinkaan valitsevat homoksi tietämäänsä henkilöä. Vaikka tällainen menettely on siis jo nytkin vastoin laki, mutta niin selvä näiden henkilöiden asenne on ollut.

Ja kieltämättä, on tässä vähän sitäkin, että olisihan se melko hienoa, jos Suomi olisi ensimmäinen maa, jossa valtionpäämiehenä, siis koko valtakunnan edustajana, olisi vaaleilla valittu seksuaalivähemmistön edustaja. Noin niin kuin naispresidenttiyden jatkeeksi. Siinä olisi melkoista symboliarvoa ja vähän viestiäkin koko maailmalle. (Mutta saivartelijoiden varulta korostan nyt varmuuden vuoksi, että painavimmat argumentit tulivat jo tuolla edellä :) )

Tällä hetkellä alkaa suorastaan tuntua siltä, että pian meillä on presidentti, joka todennäköisesti on valittu presidentiksi juuri siksi, ettei tämä ole homo. Sen verran lähelle kannatusero saattaa mennä ja sen verran näitä homofobisia äänestäjiä tuntuu olevan. Ratkaiseva ero saattaa olla siinä. Ja siinäpä sitä symboliarvoa vasta olisikin, ja joituisihan se ´koko kansan presidenttiyskin´ vähän uuteen valoon…

Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle. Nimittäin puhuuhan Niinistön puolesta – ainakin toistaiseksi – melko moni muukin asia. Pelkään, että yleinen konservatiivisuuskin on yhteiskunnassa melko vahva. Sitä ei käy kiistäminen, eikö tämä kysymys painaisi vaakakupissa. Haavisto saa liberaalien ja Niinistö konservatiivien äänet, vaikka mistään äärityypeistä ei ole kummankaan kohdalla kyse.

Toisekseen jos katsoo ensimmäisen kierroksen puoluejakaumaa – vaikka sitä ei pidäkään henkilövaaleissa liiaksi tuijottaa – niin, onhan Niinistö tässäkin tarkastelussa vahvoilla. Veikkaan edelleen, että Niinistölle on menossa iso osa kristillisten, kepulaisten ja persujen äänistä. Haavisto lienee kerännee ääniä lähinnä vasemmistosta ja RKP voinee jakaantua, vaikka tässä kisassa hieman heidän liberaaliuttaan epäilenkin. Kolmanneksi on myös tämä maantieteellinen kysymys. Niinistöllä lienee vahvemmat asemat koko maassa, ja se on ehdottomassa enemmistövaalissa ”melko” tärkeä juttu.

Tämäkään ei kuitenkaan ole koko kuva. Kaksinkamppailussa vahvistuvalla ja heikkenevällä kannatuksella on taipumus ruokkia omaa kehitystään – kehityssuunta on vahvasti Haaviston puolella. Mutta riittääkö aika (ja rahat)?

Olisihan se hienoa, jos Suomen kansa päättäisikin tempaista ja valita ennakkosuosikin sijasta vapaamielisemmän, modernimman ja seurauksiltaan todennäköisesti merkittävämmin vaihtoehdon. Sama myös hieman toisinpäin: Olisi ankeaa, jos valituksi tulee henkilö, joka on käynyt pienimuotoista kampanjaa viimeiset seitsemän vuotta, mutta varsinaisen presidentinvaalikampanja-ajan on keskittynyt lähinnä kaiken välttelyyn.

Lisäksi yleinen aavistushan on, että Niinistö on petaamassa itselleen hyvin pitkälti eläkevirkaa, ja häneltä ei odoteta kovinkaan paljoa presidenttinä. Sen sijaan Haavistossa on vahvaa potentiaalia uudeksi Ahtisaareksi. Hänellä on yhden ja jopa kahden kauden jälkeen vielä aikaa keskittyä kansainvälisiin töihin vanhalla pohjalla ja presidenttiyden tuomalla uudella arvovallalla.

Haaviston puolesta puhuu kuitenkin vahvimmin tuote itse. Eikä se rajoitu edes tässä mainittuihin seikkoihin, vaan myös – vai ennen kaikkea – vakuuttavaan esiintymiseen. Tästähän se hype lähti, eikä suinkaan mistään muusta. Nyt olisi siis tärkeää, että Haavisto pääsisi esittäytymään mahdollisimman monessa torppassa. Ei jäisi äänestäminen ainakaan pelkkien mielikuvien varaan tai suoranaiseen tiedon puutteeseen.

Siksikin innostuminen Pekasta on ihan paikallaan :)

---

Ps. Ja mitä tulee puolisoihin, niin ainakin Niinistöhän näyttää – jostain syystä – ottaneen Jenninsä toiselle kierrokselle ekaa huomattavasti näkyvämmin mukaan. Minusta Haaviston pitäisi tehdä sama, vaikka tämän ei pitäisikään olla mikään pariskunnan valintakisa. Luulen silti, että Antonio voisi sulattaa aika monet muutkin sydämet kuin tuon kuuluisan ´sinisilmän´ :)