”Islam on…”

Oletko havainnut, kuinka surkean yleisiä ”islam on…” –alkuiset lauseet ovat tässä umpimielistyvässä suomalaisessa yhteiskunnassa?

Tiedäthän, kasataan läjäpäin uutisia, joissa kerrotaan muslimienemmistöisiin valtioihin ja niistä lähtöisin oleviin kotoisiin maahanmuuttajiimme liittyen erinäisiä epäkohtia. Sitten päälle muistutetaan siitä, että taisihan se profeetta Muhammedkin olla melkoinen pedofiili ja onhan sitä islamin nimissä valloitettu vaikka kuinka maita ja kansoja. Niin, ja sitten on vielä ne terroristi-iskut, joiden tekijät sanovat ihan itsekin tehneensä iskut uskonsa nimissä, länsimaita vastaan.

Näiden tosiasioiden pohjalta sitten rynnätäänkin julistamaan islam yksiselitteisen pahaksi ja torjuttavaksi. Ja osa ihmisistä vastaakin tähän, että niin just, ja osa puolestaan, että eihän se ihan noin mene. Jälkimmäisille nämä itseään usein maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat islamofoobikot vastaavat, että epäkohdista täytyy saada puhua ja että sananvaus.

Joo, epäkohdat täytyy tosiaan tuoda esille, mutta ei sananvapaus tarkoita sitä, että jokaiseen umpimielisen ennakkoluuloiseen, rasistiseen ja islamofobiseen kommenttiin ei saisi reagoida. Päinvastoin, epäkohtiin tulee reagoida – myös suomalaisessa keskustelussa :)

Näyttää siltä, että nämä ns. maahanmuuttokriitikot poimivat yksityiskohtia enimmäkseen yhteiskunnallisista epäkohdista (mm. naisten asema ja rikollisuus), heittävät joukkoon muutaman hajanaisen viittauksen islamin joihinkin muotoihin (mm. Muhammedin alaikäinen vaimo), tekevät näistä kokonaista maailmannuskontoa koskevan yksisilmäisen johtopäätöksen (islam on paha) ja perustelevat tällä johtopäätöksellään yhteiskunnallispoliittisia vaatimuksiaan (mm. maahanmuuton rajoittaminen).

Hieman ontuvaa, vai kuinka? Mehän voisimme nimittäin aivan samalla tavalla arvioida vaikkapa kristinuskosta kumpuavaa länsimaista kulttuuria. Otettaisiin lähtökohdaksi vaikkapa väkivaltarikosten korkea määrä, kodittomuus ja nuorten psykiatriset ongelmat, lisättäisiin siihen paavin suhtautuminen aidsiin ja kondomeihin sekä katolisen kirkon ja muutamien suomalaisten uskonnollisten yhteisöjen pedofilia, ja sitten voitaisiin viitata vielä vaikkapa George W:n uskonnollisen retoriikan siivittäminä aloittamiin sotiin sekä Valko-Venäjän yhteiskunnallisiin oloihin. Alkaako tuntua syylliseltä – hyvä, ei pidäkään. Aivan samalla tavalla emme voi tehdä yleistyksiä muistakaan kulttuureista.

Sekin näissä ns. maahanmuuttokriitikoissa ihmetyttää, että eivätkö he oikeasti kykene arvioimaan ilmiöitä laajemmin kuin yhdestä näkökulmasta käsin. Hehän nimittäin näyttävät perustelevan suunnilleen kaikkea aina ranskalaisten lähiöiden mellakoista Saudi-Arabian kivitystuomioihin islamilla. Pahimmillaan näissä perusteluissa unohtuu aivan kokonaan mm. sellaiset asiat, kuten lähiöiden köyhyys ja työttömyys tai saudi-kuningashuoneen itsevaltius sekä kuningasperheen liitto uskonnollisten fundamentalistien, wahhabiittien, kanssa.

Suorastaan huvittavaksi asian tekee se, että melko useat ns. maahanmuuttokriitikot näyttävät kutsuvan itseään uskonnottomiksi – ja silti he tulkitsevat kaikkea kutakuinkin vain ja ainoastaan uskonnon valossa. Tosin tässä lienee kyse juurikin siitä ennakkoluuloisuudesta, mitä on edustanut myös mm. ne typerät laskelmat Suomen väestön islamisoitumisesta ja maahanmuuton käsiin räjähtämisestä tai ns. maahanmuuttokriitikoiden vahva kannatus mm. näistä ilmeisen tarkoituksenhakuisista, tai vaihtoehtoisesti puhtaan typeristä, laskelemista huolimatta.

Eli, mikäli haluamme puuttua rasistisen yleistyksen sijasta aitoihin epäkohtiin, niin pitää kyetä nousemaan omien ennakkoluulojen ja yleistysten yläpuolelle sekä erottelemaan asioita toisistaan. Kyllä, esim. vallan jakautuminen useissa arabimaissa on muutamista kansannousuista huolimatta ongelma. Samoin on vaikkapa ankarat ja epäoikeudenmukaiset rangaistukset sekä naisten heikko asema. On kuitenkin järjen köyhyyttä typistää nämä ongelmat islamiin. Lisäksi se on uskonnon merkityksen karkeaa yliarviointia.

Vai johtuiko esim. naisten suhteellisen heikko asema länsimaissa vielä n. 100 vuotta sitten yksinomaan kristinuskosta tai oliko imperialismin ajan alistettujen kaltoinkohtelut nimenomaan kristinuskon syytä, tai olivatko kenties esim. kuninkaiden itsevaltius ja maailmansotien väliset diktatuurit jotenkin oleellisesti uskonnollisia luonteeltaan. Uskonnot eivät ole muuttumattomia ja niiden nimissä kyllä perustellaan jos jonkinlaista, mutta ei ihan kaikkea propagandaa kannata uskoa. Tämä koskee myös sitä, että ei kannata kiinnittää liikaa huomiota monissa arabimaissa edelleen vahvistuvaan konservatiivisuuteen, tai siihen, että joku itsensä vapaustaistelijaksi kokeva fundametalisti höyryääkin lähinnä uskonnosta.

Pidetään puhdas uskontoanalyysi erillään laajemmasta yhteiskunnallisesta analyysistä. Ja ainakin jälkimmäisen kohdalla on usein syytä väittää yksisilmäisiä ehdottomuuksia. Todellisuus ei valitettavasti ole aivan niin mustavalkoinen. Ei siis enää ”islam on…” -alkuisia lauseita, vaan mieluummin sitä paljon kaivattua ´aitoa keskustelua´ mm. naisten heikosta asemasta maailmassa. Tällöin voisimme päästä yksisilmäisen leimaavasta inttämisestä oikeasti rakentevaan keskusteluun – missä myös uskonto voisi olla yksi *osa* keskustelua.

Lisäksi kannattaa muistaa, että yleistämiseen liittyy riski erityisesti yksilöiden tasolla: Kuinka paljon ja kuinka usein voimme yleistää omat käsityksemme jostain kulttuuritaustasta koskemaan kohtaamaamme yksittäistä yksilöä? Tämä koskee erityisesti yksilöitä, jotka eivät enää elä minkään muotoisessa yhtenäiskulttuurissa (siis sellaisessa, missä usea ns. maahanmuuttokriitikko tuntuisi haluavan asua). Esimerkiksi siirtolaisilla lienee karkeasti arvioutuna kaksi vaihtoehtoa: joko pyrkiä tukeutumaan aiempaa vahvemmin omiin taustoihinsa tai sitten lähteä rohkeasti ottamaan osaa uuteen yhteiskuntaan – ja sukeltaa samalla globalisoituvaan postmoderniin maailmaan :) Kyse on myös siitä, millaisia mahdollisuuksia uusi yhteiskunta tulokkalleen tarjoaa.

---

Ps. Valitettavasti muslimit eivät ole ainoa kansanosa, joka joutuu helposti liian hätiköidyn, ennakkoluuloisen yleistämisen kohteeksi. Samasta saavat tuta ankean tyypillisesti myös mm. homot, romanikerjäläiset ja miksipä ei EU:kin. Jostain syystä usein juurikin samat henkilöt kokevat vastustavansa tavalla tai toisella näitä kaikkia. Persut mainittu.