perjantai 11. marraskuuta 2011

Meidän isä on tuottavampi kuin teidän isä

Kyllä havahtui lehtorinkin todellisuuteen oikein kunnolla tuossa torstaiaamuna, kun Hesari oli taas vetänyt kuviot ja otsikot sellaiseen asentoon että (HS 10.11.2011, sivu A14). Seisoi nimittäin oikein heti otsikossa ja ingressissä, että on teollisuuden palkat päässeet tipahtamaan kyydistä ja vastaavasti opettajien ansiot kirineet tuottavuuskehityksen edelle. Ei siinä tarvinnut edes varsinasta teksteä lukea, kun niin hyvin oli toimitus asiansa jutun kuvioissa todistanut. Ei ole noussut opettajien tuottavuuskäyrä ei sitten yhtään – ja silti palkankorotuksia ovat jostain onnistuneet ruinaamaan.

Niin, että kyllä se oli taas hyvä, että keskiviikon A-plussakin kokoomusministeri muisti taas vaatia tuottavuuden kasvua julkiselle sektorille. Missäpä ei tuottavuuden kasvua kaivattaisi ja kukapa ei sitä haluasi. Ja tuskin kukaan on myöskään unohtanut sitä tosiasiaa, että siellä ne kunnan miehet taas seisovat, kun yksi vähän lapiota heiluttelee. Sen sijaan perusteollisuudestahan se, tunnustettakoon, vähän takapajuinen Suomi elää.

Kyllä se on nimittäin niin, että euro on paras konsultti, ja oli se Henry Ford melkoinen nero ihmiseksi. Asiahan on sillä tavalla, että ei tästä maailmasta kannata keksimällä monimuotoista mennä tekemään. Se on hyvä, että meillä on sellaiset rätingit, että yksi kaava ja siinä se tulos sitten on – tai siis koulutukseen kohdalla ei ole.

Eikä tässä kannata lähteä yhtään filosofoimaan jollakin koulu- tai tehdastuotannon perustehtävien välisillä eroilla. Eihän ne loppujen lopuksi eroa yhtään toisistaan: raaka-aineet laitokseen, valmis tuotos ulos ja montako euroa ja tuntia siihen meni, siinäpä se. Onhan se nimittäin niin, että pitää pystyä keskittymään oleelliseen.

Se on sitten jo melkoista saivartelua, jos alettaisiin kikkailemaan sillä, millaisia vaikutuksia tuotantoprosessilla on lopputuotoksen ominaisuuksiin. Kännykkä on aina kännykkä ja ylioppilas on ylioppilas. Ei markkinoita kiinnosta minkäänlaiset toissijaiset yksityiskohdat, kuten joku käytettävyys ja kestävyys tai oppiminen ja sisäistäminen. Henkimaailman juttuja, joita voi jotkut yliopistopellet ja muu eliitti miettiä vielä sen aikaa, kunnes niidenkin viikonloppuseminaarit saadaan lakkautetuiksi tuottamattomiksi julistettuina.

Niin, olisi minulla melko montaa hyvää ideaa siitäkin, miten saataisiin koulumaailman tuottavuutta parannettua monta indeksilukua yhdellä rysäyksellä, mutta pitää palata niihin aatoksiin joku toinen kerta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti