Vaikka kesä onkin enää lehtorin välitunnilla päästämien raskaiden henkäysten välissä välähtävä haalea muisto, niin täytyypi vähän summata mennyttä. Ja lyhimmilläänhän sen voinee muotoilla jotenkin tähän suuntaan: tykkään kesästä, tykkään lomasta – ja tykkään kesälomasta! Nerokasta, kuten on tämäkin hyväksi havaittu kolmen kovan m:n kesälomakaava: motukka, mökki ja ”ämmä.”
Ja niinhän se tämäkin kesä pärähti käyntiin jo perinteiseksi muodostuneella kesäloman avaavalla motukkareissulla, ja tällä kertaa reissu suuntautui siskoni luokse Englantiin. Heinäkuun puolessa välissä piipahdin kera peipeni (puspus) ja reissutoverini Baltiassa. Pikkupöräytykset tuli tehtyä myös Kuusamoon ja Kuopioon. Motukkatouhut ovat kyllä edelleen niin kovin mieleeni (vaikka toki).
Muutoinhan loma tulikin sitten vietettyä – edelleen perinteisesti – melko tiukasti mökillä. Espoon kodissa olin koko loman aikana ihan muutaman hassun kokonaisen päivän. Eikä sillä, onhan mökkikesä melkoisen hienoa. Irtaantuminen arjesta tapahtuu luonnostaan ja jokseenkin täydellisesti.
Kaiken kaikkiaan tältä kesältä jäi sellainen fiilis, että tasapaino aktiviteettien, ystävien ynnä muiden vieraiden tapaamisten sekä oman öllötyksen välillä oli jotensakin kohdillaan. Kelitkin taisivat kelvata, joskin niihinhän pätee vanha viisaus: sama se, sataako vai paistaako – kunhan on lomaa!
Pienoista takakireyttä lomaan tosin toi halkoprojektin laajuus ja laatu: mökin tontin nurkalla maannut rankapino oli vähän turhankin iso ja se yksi kesä siinä välissä ei ollut ainakaan parantanut puun laatua. Onneksi tämä projekti ei kuitenkaan yltänyt aivan parin edellisen kesän lähes megalomaanisten projektien tasolle. Niin, ja eihän sitä apuakaan osaa oikein pyytää.
Parhautta kesässä oli myös Peipen (puspus) kanssa vietetty aika, kiireetön aika. Meinaan, että ihan kelvollista vastapainoa hötkytalviin verrattuna, ja vieläpä luonnonhelmassa, a´vot!
Lomaperinteitä pidettiin yllä myös kaukokaipuun muodossa, Kuopion toimiessa eräänlaisena mystisenä satumaana. Olisihan se, olisi kyllä, helppoa ja lepposaa.
Ja mitä tulee lomien pituuteen, niin täytyy nyt todeta oikein kirjallisesti, että kyse ei suinkaan ole siitä, että opettajilla olisi pitkät lomat. Kyse on nimittäin enemmänkin siitä, että ainakin joillakin on liian, aivan liian, lyhyet lomat. Kaikilla pitäisi olla vähintään se kaksi ja puoli kuukautta. Sen näkee jo siitäkin, että ensimmäinen lomakuukausi menee palautuessa ja vasta toisena kuukautena sitä pystyy ikään kuin aidosti tavoittamaan lomatunnelmat. Ja toisekseen loman pituus korreloinee melko hyvin sen stressittömyyden kanssa. Jos on vähänkin pidempi loma, niin eipä taida olla kovin, että nyt just ja sinne. Ei ole pakko aikatauluttaa ihan kaikkea, ja silti ehtii tehdä jos jonkilaista. Vaikka eihän sitä toki aivan kaikkea sentään, sekin on hyvä hyväksyä ja sisäistää.
Seuraavaan lomaan taitaakin olla vielä jokunen viikko. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti