Perussuomalaiset puoluekoneen perusteella

Palaan vielä tähän puoluekoneeseen. Vihreiden ohella halusin katsoa vielä läpi perussuomalaiset. Tämä siksi, että jos KD unohdetaan, niin muut eduskuntapuolueet vihreiden ja ps:n ohella istuvat selkeästi talous- ja sosiaalipoliittiseen vasemmisto-oikeisto-jakoon. Toisekseen PS:n linja ei vaikuta aina täysin selvältä - ehkä tämä kone selkeyttää sitä?

.

Persujen talous- ja sosiaalipolitiikka

Kun katson läpi edellä mainitsemani 11 selkeää talous- ja sosiaalipoliittista kysymystä, niin perussuomalaiset näyttävät asemoituvan viidessä väittämässä (1, 7, 26, 27 ja 28) keskusta-oikeistoon, kolmessa keskustavasemmistoon (11, 13 ja 25), kahdessa oikeistoon (5 ja 17) ja yhdessä vasemmistoon (2). Keskustaoikeistoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että PS tulee muiden porvaripuolueiden jälkeen kuitenkin niin, että sen keskiarvolla on kuitenkin pieni hajurako vasemmistopuolueisiin. Sama päinvastoin keskustavasemmistoon kuulumisessa. Oikeistoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että PS on heti kokoomuksesta seuraava ennen muita porvatipuolueita.

Näistä väittämistä tosin yksi oikeistoon "kuulumisista" voi selittyä EU:n vastaisuudella (17: rahoitusmarkkinavero) ja tuo vasemmistoon "kuuluminen" liittyi hyvätuloisten verojen kiristämiseen (2), jossa myös vihreät poikkesivat vasemmistoläheisyydestä. Se vaikuttaisi siis olevan - jostain syystä, jota en oikein heti osaa selittää - hieman poikkeuksellisen kysymys.

Mutta kieltämättä tällainen pika-analyysi vahvistaa kuvaa PS:n hieman epäjohdonmukaisesta talous- ja sosiaalipoliittisesta linjasta - mikäli johdonmukaisuuden kriteerinä on muiden puolueiden selkeä jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon.

Persut keskustaoikeistossa:

- julkinen velkaantuminen pahasta

- julkinen sektori liian suuri

- velvoitetta vastaanottaa työ on kiristettävä

- enemmin leikkauksia kuin verojen korottamisia

- tuloerot ihan jees

- julkisia palveluita liikaa

Ja vastaavasti keskustavasemmistossa

- hyvätuloisten verotusta kiristettävä

- palkkojen tulee olla työehtojen mukaisia

- soten ei tule nojautua yksityistämiseen

- ei julkisten palveluiden ulkoistamiselle

--> Jotain valtiovastaisuutta tuosta kenties voi aistia, mutta onko tuohon asemoitumiseen jokin kaiken kattavava looginen selitys?

.

Persujen asema muissa väittämissä

Muiden väittämien osalta perussuomalaiset muodostavat eduskuntapuoleista oman äärilaitansa ympäristö- (4, 29 ja 30), maahanmuutto- (20 ja 22), EU- (16) ja pakkoruotsivastaisuudessaan (6) sekä kuntien itsemääräämisoikeuden (14), armeijan rahoituksen (19) ja koulukurin (23) puolustajina.

Ehkäpä vahva asemoituminen näissä kysymyksissä tavallaan paikkaa pientä epäjohdonmukaisuutta talous- ja sosiaalipolitiikassa. Tätä kautta lienee osaltaan selittyy sekin, miksi persut tuntuvat usein olevan eräänlainen vihreiden vastapuoli. Molempia puolueita yhdistää se, että ne eivät perustu perinteiseen vasemmisto-oikeisto-jakoon, mutta niillä on vahvat - ja usein siis vastakkaiset - näkemykset moniin muihin kysymyksiin.

Tämän koneen perusteella KD ylittää PS:n konservatiivisuudessaan, vaikka PS tuleekin "hyvänä" kakkosena (21 ja 24). Homojen oikeuksien suhteen tämäkin kone tarjoaa mielenkiintoisen havainnon: puolue ei jaa Soinin ehdottomuutta asiassa.

Nato-kysymyksessä PS on lähempänä vasemmisto- kuin oikeistopuolueita, mutta sekin selittynee kansallisen suvereniteetin korostamisella.

Vihreät puoluekoneen perusteella

Tämä puoluekone oli sen verran mielenkiintoinen koonti eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksista Sanoman vaalikoneeseen, että piti käydä se vielä hieman tarkemmin läpi.

.
Alkuun pari yleishavaintoa kysymyksistä

Ensinnäkin talous näyttää hallitsevan uskomattomankin paljon kysymyksiä: talous- ja sosiaalipoliittisia väittämiä on yhteensä 30:sta väittämästä 12 kpl, kun muista teemoista (energia, ympäristö, maahanmuutto, aluepolitiikka ja puolustuspolitiikka) on vain pari väittämää. EU:sta oli ainoastaan yksi kysymys! Ja kuten toisaalla jo mainittu, niin koulutuspolitiikkaan liittyvät kysymykset oli kieltämättä varsin hassuja (pakkoruotsi ja kuri).

.
Vihreät - oikeisto- vai vasemmistopuolue?

Yksi asia, mitä vastauksista halusin katsoa, oli arvioida vihreiden asemaa perinteisessä talous- ja sosiaalipoliittisessa oikeisto-vasemmisto-jaossa. Tästä on aika ajoin ollut jos jonkinlaista keskustelua :) 12 väittämää luulisi tarjoavan tähän tarkasteluun kohtalaisen kelvolliset edellytykset :)

Vihreiden asema on näiden vastausten perusteella se, millaiseksi sen voi olettaakin: vihreät ovat hyvin pitkälti samoilla linjoilla (muiden?) vasemmistopuolueiden kanssa . Tähän löytyi oikeastaan ainoastaan yksi selkeä poikkeus: poliittiseen keskustaan vihreät menevät hyvätuloisten verotuksen kiristämistä koskevassa väittämässä. Toinen poikkeus on varakkaiden vanhusten palveluita koskeva kysymys: se ei näytä ylipäätään noudattavat selkeää oikeisto-vasemmisto-jakoa - eduskuntapuolueiden "ääripäät" muodostuvat keskustasta ja RKP:sta.

Niissä väittämissä, jotka näyttävät noudattavan selkeää oikeisto-vasemmisto-jakoa, vihreät ovat muiden vasemmistopuolueiden ryhmässä kaikkiaan kymmenessä väittämässä 11:sta. Tämä niin, että vasemmistoliitto on kaikissa väittämissä eniten omassa ääripäässään ja näistä kymmenestä kahdeksassa (5, 11, 13, 17, 25, 26, 27 ja 28) SDP on vihreitä enemmän "vasemmalla". Näissäkin väittämissä vihreillä oli joissakin jonkin verran pientä hajurakoa joko vasemmistoliittoon yhdessä demareiden kanssa (mm. 5 ja 26) tai sekä vasemmistoliittoon että demareihin (mm. 11 ja 25). Sen sijaan kahdessa väittämässä vihreät ovat demareita lähempänä vasemmistoliittoa (1 ja 7 eli julkisten palveluiden ulkoistaminen ja verojen korottaminen ennen leikkauksia).

Kaikissa näissä kymmenessä väitteessä kokoomus on eduskuntapuolueista eniten oikealla - ja usein vieläpä pienellä, mutta selkeähköllä hajuraolla muihin porvaripuolueisiin.

Vaalikoneen vastausten perusteella näyttäisi siis olevan oikeutettua sanoa, (a) että vasemmisto-oikeisto-jako on edelleen olemassa ja (b) että vihreät lukeutuvat tässä mielessä selkeästi enemmän vasemmistoon kuin oikeistoon - olkoonkin, että vihreät ovat tämän vertailun perusteella vähiten vasemmistolaisin ja lähimpänä keskustaa :)

Talous- ja sosiaalipoliittisiksi väittämiksi olen tulkinnut seuraavat: 1, 2, 5, 7, 8, 11, 13, 17, 25, 26, 27 ja 28. Tarkastelun olen tehnyt koko maan tulosten perusteella niin, että kiinnitin huomioni painotettuun keskiarvoon ja pelkästään nykyisiin eduskuntapuolueisiin, pois lukien Muutos 2011. Hajontaa ym. en ryhtynyt tässä arvioimaan, vaikka sekin olisi varmaan osaltaan selkeyttänyt kuvaa entisestään :)

.
Vihreiden asema muissa väittämissä

Sekä energia- ja ympäristö- (3,4, 29 ja 30) että maahanmuuttokysymyksissä  (20 ja 22) vihreät edusti kaikissa väittämissä toista "äärilaitaa", perussuomalaisten ollessa toisessa äärilaidassa ydinvoimakysymystä lukuun ottamatta (kokoomus ydinvoimamyönteisin). Ympäristö- ja energiakysymyksissä vihreitä lähimpänä oli vasemmistoliitto ja maahanmuuttokysymyksissä puolestaan RKP.

Liberalismiin jollakin muotoa viittaavissa väittämissä vihreät ovat vahvimmin homojen oikeuksien (21) kannalla ja vastaavasti koulukuria (23) vastaan. Seuraavina tulevat RKP ja vasemmistoliitto asemaansa keskenään vaihtaen. Alkoholin myynnin vapauttamisessa (9) kokoomus on liberaalein ja vihreät kakkosena. Koti, uskonto, isänmaata politiikan arvopohjana (24) huonoimpana piti vasemmistoliitto ja tämän jälkeen vihreät.

Aluepoliittisissa (10 ja 14) ja EU:ta (12) koskevissa kysymyksissä vihreät löytyy kokoomuksen vierestä keskustaa ja/tai perussuomalaisia vastapäätä. Nato-kysymyksessä (18) vihreät ovat "keskustassa" ja armeijan rahoitusta koskevassa (19) kysymyksessä kriittisellä puolella seuraavaksi lähimpänä vasemmistoliittoa. Myös pakkoruotsikymyksessä (6) vihreät ovat "keskustassa" - kuten on oikeastaan kaikki muutkin puolueet perussuomalaisia ja RKP:ta lukuun ottamatta.

.
Lopuksi

Kyllä tuosta vihreät mielestäni tunnistaa ja tämänkin perusteella voinee sanoa - hienoista vaaliohjelmista huolimatta - ettei se puolueiden perusvire miksikään yksittäisissä vaaleissa näytä muuttuvan :)

Tämän vuoksi suosittelenkin äänestäjiä tutustumaan nimenomaan puolueisiin ja hötkyilemään vähemmän yksittäisten vaalien tai niihin liittyvien yksittäisten julkisuusnäytösten mukana. Sekin kannattaa muistaa, että vaalimme ovat ensisijaisesti puolue-, ei henkilövaalit! :)

Mitäpä tuumaat? :)

Ps. Ja unohda nyt ihmeessä se omalla äänelläsi "taktikointi"! :)

Itsenäisyyden pinnallisuudesta

Meikäläisillä on mielestäni hieman hassu tapa juhlistaa itsenäisyyttä, ja puhun nyt lähinnä sen käsitteellisestä juhlistamisesta. Linnanjuhlien arvioinnin jätän omaan arvoonsa :)

 Hyvin monet tavat juhlistaa itsenäisyyttämme luovat kuvan siitä, että itsenäisyys olisi jonkinlainen keskeinen itseisarvo eli sellaisenaan arvokas ja tärkeä asia - jotain sellaista, jota ei tarvitse perustella millään muulla. Mielestäni itsenäisyyden pitäminen itseisarvona on heikosti perustaltavissa ja pahimmillaan vaarallinen ajatus.

Itsenäisyyden pitämisestä itseisarvona annan kaksi esimerkkiä:

1. Sotien kunnioittaminen jää mielestäni hyvin pinnallisella tasolle - jopa niin, että voi syntyä jopa kuva, että sota ja sotasankaruus sinänsä olisivat hienoja juttuja. Hieman parempi versio on puhua vapaudesta - mutta tälle vapaudella ei juuri koskaan anneta oikeastaan minkäänlaista sisältöä. Olisi jo ihan pelkästään kasvatuksellisesti parempi, että puhuisimme NL:a vastaan käytyjen sotien yhteydessä enemmän demokratiasta ja totalitarismista kuin itsenäisyyydestä sinänsä. Se kertoisi myös siitä, että onneksi esim. Lapuan liike ei kaapannut valtaa 30-luvulla tai siitä, miksi Suomi päätti liittyä EU:hun. Sen, että puhutaan pelkästään itsenäisyydestä, pelkään osaltaan mahdollistavan pölhönationalistisen populismin eli esim. vahvasti ulossulkevan ja jopa rasistisen omahyväisyyden.

Jotain itsenäisyyskäsitteen pinnallisuudesta kertoo mielestäni sekin, että kaikki sotakeskeisyyden kritisointi tulkitaan meillä niin helposti veteraanien halventamiseksi. Mielestäni tilanne on itse asiassa päinvastoin: mielestäni veteraaneja kohtaan olisi paljon kunnioittavampaa ylistää sitä kaikkea, mitä heidän aikakautensa on meille myöhemmille sukupolville mahdollistanut. Nyt melko usein tilanne on se, että yritämme tehdä veteraaneista sellaisia sotasankareita, joita he eivät itse halua olla. Se ei ole mielestäni kovin kunnioittavaa. (Riski tähän muuten todennäköisesti kasvaa sitä mukaa, kun suvuissa ei enää ole olessa olevia veteraaneja.)

2. Itsenäisyyttä käytetään melko usein argumenttina jonkun nykyisin vallitsevan poliittisen tilanteen kritisoitiin, esimerkkeinä EU tai vaikkapa EU:n ja USA:n vapaakauppa- eli TTIP-neuvottelut. Itsenäisyys on esim. tällaisissa yhteyksissä mielestäni hyvin pinnallinen argumentti. Yleensä ne henkilöt, jotka käyttävät itsenäisyyttä jonkin asian kritisoimiseen, eivät kuitenkaan puhu itsenäisyyden merkityksestä sellaisten kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten yhteydessä, joita he arvostavat.

Toisaalta useisiin näihin kansainvälisiin oikeudellisiin kritiikin kohteisiin ´syylliset´ löyvytä kyllä ihan kotimaasta - esim. suomalaisten enemmistö päätti liittyä EU:hun ja Suomen hallitus on ihan täysillä mukana TTIP-kuvioissa ja jos EU:ta ei olisi, mutta vastaava neuvottelu olisi käynnissä USA:n ja Euroopan maiden välillä, niin jäisikö Suomi muka niiden ulkopuolelle? Ja mitä tulee vielä erityisesti EU:hun, niin taitaa olla käynyt melko pieneksi se joukko, jotka haikailevat EU:sta eroamisen perään. Lähes kaikkien kohdalla on kyse siis siitä, mitä EU:n tulisi heidään mielestään olla ja mitä puolestaan ei, eikä niinkään siitä, ollaanko ylipäätään mukana vai ollaanko itsenäisiä.

Näin ollen toivoisin, että kykenisimme mahdollisimman usein ilmaisemaan sen, mistä kenkä oikeasti puristaa, emmekä puhuisi ontosti esim. itsenäisyydestä. Toki se voi olla vakuuttavalta vaikuttava argumentti juurikin edellä mainituille pölhönationalisteille eli sinänsä retorisena keinona sillä voi olla tehoa. Eräänlainen likainen keino ja heikko argumentti kuitenkin.

Sekin on hyvä muistaa, että itsenäisyyskäsitys on hyvin historiaan ja paikkaan sidottu. Itse muistelen ajoittain sitä, kuinka eräässä Karibian meren Ranskan siirtomaassa järjestettiin tässä 2000-luvulla kansanäänestys siitä, haluavatko he jatkaa Ranskan ´alamaisina´ vai itsenäistyä. Selkeä enemmistö asukkaista halusi jatkaa osana Ranskaa, mikä voi tietysti kuulostaa meikäläisen itsenäisyyskäsityksen kautta hyvin merkilliseltä. Mutta nämä ihmiset taisivat pohtia asiaa enemmän arjen elintason ja hyvinvoinnin kuin pelkän itsenäisyyden käsitteen kautta.

Tällaisten taustapohdintojen perusteella kirjasin eilen näin:

"Hyvää itsenäisyyspäivää. Siitä [itsenäisyydestä] kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen ennen kaikkea siksi, että Suomesta on tehty lukuisilla eri mittareilla eräs maailman parhaista paikoista asua - on puhe sitten esim tasa-arvosta, vapaudesta tai hyvinvoinnista.

Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille!"

Ps. On se vaan jännä, miten sitä ei pysty ulkoistamaan itseään perinteisistä itsenäisyydenpäivän juhlinnoista. On se sen verran iso juttu Suomessa, että iholle tulee. Ja sitten syntyy näitä tällaisia pohdintoja, joita voinee pitää eräänlaisena vastareaktiona. Toki asiaan vaikuttanee osaltaan ammattinikin, jossa pääsen todistamaan joka vuosi sen, kuinka lapset tuovat omalla ylpeydellään lipun juhlasaliin, sitten puhutaan syksyn yo-juhlissa sodan kauhuista ja lauletaan joku menneisyyyden ajan hengen mukainen kansallismielinen laulu. Eikä näistä juhlista voi vissiin oikein jäädä poiskaan siksi, että juhlien käsitteellinen pinnallisuus ja kasvatukselliset vaaratekijät sattuvat aivoon :)

Perussuomalaisten kahdet rattaat

Nyt tämä on akateemisestikin todettu:

"-Kun ilmiö herättää tunteita ja kuohuttaa molemmin puolin, sitä jaetaan sosiaalisessa mediassa. Suurin mahdollinen julkisuus on aina radikaalin tahon etu, Pyrhönen sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi perussuomalaisten puolue on hyötynyt maahanmuuttovastaisimpien jäseniensä esilläolosta. Se mahdollistaa pelaamisen kaksilla korteilla: radikaalien edustajien kannattajia tavoitellaan ja heidän tekemisistään irtisanoudutaan julkisuuden paineesta.

– Vaikka yksittäiset kohut ovat sattumanvaraisia, puolue on rakennettu siten, että niitä syntyy. Se ei ole sattumaa, Pyrhönen sanoo.

Hänen mukaansa suomalaisissa rasismikohuissa on usein hyvin samankaltainen kehityskaari.
Ensin harvojen tietämä tapaus tallentuu nettiin ja sitä puidaan samanmielisten nettifoorumeilla. Kun perinteinen media löytää kohutapauksen ja uutisoi siitä, keskiöön nousevat henkilöt. Nämä yrittävät puolustautua vetoamalla alkuperäisen puheenvuoron satiiriseen tai humoristiseen luonteeseen."

Fennovoimasta

Terveisiä punavihreästä kuplasta!

Täällä ollaan kritisoitu Fennovoimaan liittyvää tuoreinta päätöstä kahdesta syystä:

1. Jälleen hankkeeseen lähtee mukaan pitkälti julkisesti omistettu yhtiö. Useita ydinvoiman kannattajia erityisesti innostava puhtaasti yksityisessä omistuksessa oleva puoli on melko pienellä omistuksella mukana. Pahimmillaan riski on siis ulkoistettu julkiselle omistukselle. Miksei yksityinen sektori ole innostunut hankkeesta tämän enempää?

2. Fortum lähti mukaan venäläiseen yhteistyöhön saadakseen lisää kytköksiä myös Venäjän sisälle. Tämä ei näytä häiritsevän edes NATO-intoilijoita ja Suomi-brändistä kiinnostuneita.

Kuinka tämän kaiken selittäisi?

"Miltä asiat näyttävät" - jep joo? :)

Usein sanotaan, että politiikassa ratkaisee se, miltä asiat näyttävät. Ei pidä paikkaansa. Huomattavasti oleellisempaa on se, kuinka asioihin reagoidaan. Tuorein esimerkki on tämä Fennovoima. Siitä ei ainakaan voi sanoa, että se näyttäisi mitenkään hyvältä (eikä olekaan sitä), mutta kun menee kerran läpi (yleisölle), niin kyllähän se (päätös) läpi menee :) Ja toisaalta, aiemminkin tuo 'miltä näyttävät' -hokema tulee käyttöön vasta, kun julkinen paine on tullut kovaksi. Esim Männistön vetäytyminen apulaiskaupunginpomopestistä.

Kansalaiset, ollaan siis tarkkoina ja ilmaistaan näkemyksemme selkeästi ja kuuluvasti silloin, kun siihen on tarvetta! :)

Kateudesta

Pohdin kateutta.

Kuinka usein siinä onkaan kyse siitä, että henkilö kokee muiden kadehtivan jotain sellaista, mikä on hänelle itselleen tärkeää, vaikka nämä toiset eivät tosiasiassa edes ole kateellisia? Toiset eivät kenties edes pidä tätä kateuden kohteeksi sanottua asiaa edes erityisen tärkeänä.

Tämä tuli mieleeni siitä, kun seurasin erästä henkilöä jonkin aikaa täällä FB:ssä ja hän useampaan kertaan paheksui toisten kateutta rikkaita kohtaan. Minun on jotenkin hankala samaistua tällaisiin syytöksiin. (Kyseinen henkilö itse haluaisi tulla rikkaaksi ja häntä jo valmiiksi ärsyttää toisten kateus.)

Oman käsitykseni perusteella hyvässä sisioekonomisessa asemassa olevia ei ehkä niinkään kadehtita kuin arvostetaan, ujostellaan ja kenties jopa hiukan pelätäänkin. Ja ainakin niin, että arvostus ja ujostelu ovat kateutta hallitsevampia ilmenemismuotoja erilaisuudelle.

---

Julkaistu alun perin FB:ssä 23.10.